Jukka Hankamäen Kansallisfilosofinen manifesti on hyvä kirja, ihan jo siksikin, että se on sujuvasti ja lennokkaasti kirjoitettu. Hankamäki kutsuu poliittista filosofiaansa kansallisliberalismiksi ja nimi onkin hyvin kuvaava. Oikeastaan kirjassa on koottuina niitä ajatuksia ja näkemyksiä, joita on pidetty liberaalina nationalismina esimerkiksi Sisun porukoissa. Sananvapauteen Hankamäki ehkä suhtautuu ehdottomammin ja myös vähemmistöjen oikeuksiin.
Itse en välttämättä usko Hankamäen tapaan, että vastakkainasettelut oikeistoon ja vasemmistoon, konservatiiveihin ja liberaaleihin olisi täysin mennyttä aikaa. Politiikan luonne nyt vain on sellainen ja "suuret" aatteet tuntuvat aina nousevan pinnalle. Toisaalta manifestissa ei ole paljoakaan sellaista mitä konservatiivit eivät voisi allekirjoittaa. En usko, että Hankamäki kansallisliberaaleineen sentään olisi karkottamassa ortodoksista- ja katolista kirkkoa Suomesta kuitenkaan.
Puolustuspolitiikassa NATO-jäsenyyden kytkeminen Suomen oman, itsenäisen puolustuksen vahvistamiseen on puhdasta asiaa. Samoin demokratian laajentaminen harkituilla suoran demokratian keinoilla. Itse kyllä ihmettelen miksi kukaan ei koskaan ehdota siirtymistä siirtoäänivaaliin, joka olisi mitä mainioin tekninen keino äänestäjän vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Aluepolitiikka ei enää ole yhtä ronskia, kuin Hankamäen aiemmassa teoksessa, mutta ei niin hauskaakaan. Kaiken kaikkiaan hyvä teos, joka käy yleisellä tasolla läpi lähes kaikki politiikan alueet. Kirjan päättävät 50 - teesiä ovat suurimmalta osaltaan sellaisia, että niihin on helppo yhtyä. Suosittelen.
7 kommenttia:
Onko Hankamäen "kansallisliberalismi" siis sekoitus arvoliberalismia, sosialidemokratiaa ja kansallismielisyyttä? Tällaisen käsityksen sain kirjan Wikipedia-sivusta, ja rehellisesti sanoen tulin hieman epäileväiseksi. Kansallisliberalismi on Hankamäen kirjaa aiemmin keksitty termi, ja sillä on tässä yhteydessä tarkoitettu kansallismielisyyden ja vapaan markkinatalouden kädenlyöntiä. Risto Ryti on hyvä esimerkki tästä ajattelusta. Jos Wikipedia on oikeassa, niin kansallisarvoliberalismi olisi mielestäni osuvampi nimi Hankamäen aatteelle.
Täytyy myöntää, että olen huono talouspolitiikassa. Hankamäki on ehkä oikeistolaisempi kuin esimerkiksi PS:n ohjelmat.
Perustuloa hän kannattaa. Ja tiettyä protektionismia.
Hän suosii progressiivista tuloveroa kulutusverojen sijaan. Omaisuusvero pitäisi poista lähisukulaisilta. Pienten pääomatulojen verotuksen keventämistä ja suurten lisäämistä. Työttömyysetujen - ilmeisesti lähinnä perustulon muodossa - takaamista myös yrittäjille.
Asumisessa vuokrasääntelyä ja omistusasuntojen hinnan kurissa pitämistä lisärakentamisella. Energiapolitiikassa taas ydinvoimaa, tuulivoimaa ja aaltovoimaa, päästökauppa pitäisi korvata ominaispäästöjärjestelmällä jne...
Siis talouspoliittisesti Hankamäki on nähdäkseni enemmän vasemmalla kuin mitä perussuomalaiset ovat puolueena. Ei paljoa, mutta kuitenkin.
Oman hankaluutensa vertailussa toki aiheuttaa se, ettei perussuomalaisten ohjelmissa ennen viime eduskuntavaaleja ole ollut kovinkaan paljon talouspolitiikkaa. Toisaalta ongelma on myös ristiriita perussuomalaisten ohjelmassa, sillä siinä hyvin paljon korostetaan ihmisen asemaa, joka taas viittaisi vapaaseen markkinatalouteen, mutta muu ohjelma taas kumoaa sen.
Progressiivisten verojen suosiminen on juurikin esimerkki vasemmistolaisesta suuntauksesta. Vuokrasäännöstely on myös perinteinen vasemmiston teema, mutta nykyisin edes vasemmistoliitto ei enää sitä aja. Syytkin ovat enemmän kuin selvät kun tutustuu kaavoitukseen ja ylipäätänsä maankäyttöön.
Nähdäkseni Hankamäen omalla ideologialla ei ole juuri tekemistä kansallisliberalismin kanssa, vaan kuten ensimmäisessä kommentissa todettiin, niin kyse on arvoliberalismin, sosiaalidemokratian ja kansallismielisyyden sekoituksesta. Käsitteenä kansallisliberalismi on selkeästi vanhempi, ja kuvaa mm. minun ajatteluani.
Sinällään Hankamäen näkemyksissä on paljon hyvää. Ylipäätänsä olen pitänyt hänen kirjoistaan huolimatta siitä, etten jaa samaa talouspoliittista näkemystä. Kuitenkin monet muut asiat ovat yhteneväisiä, ja katson niiden olevan tärkeämmässä roolissa. Tämän vuoksi esimerkiksi mielestäni perussuomalaiset on puolueena paras vaihtoehto kaikille kansallismielisille riippumatta talouspoliittisesta linjasta.
Sisussa meillä kieltämättä oli aika liberaali suuntaus. Joukossa oli myös toista laitaa edustavia, ei sitä voi kieltää. Toisaalta se liberaalius ei ollut niinkään sidoksissa talouspolitiikkaan, eikä käsitettä liberaali käytetty, koska käsite miellettiin helposti amerikkalaisittain.
Kiitoksia vastauksista, saatan poimia Hankämäen kirjan joku päivä luettavaksi.
Johannes:
Joo. Olet varmaan oikeassa.
Siinä mielessä yhtäläisyyksiä PS:n linjaan ainakin on, että Hankamäki vaikuttaisi suosivan "pien"omistamista. Itse olen vain uskonut nuo puheet PS:n vasemmistolaisuudesta, kun en tosiaan kovin tarkkaan talouspoliittisia linjanvetoja seuraa :)
Sen perusteella mitä klassisen liberalismin perusteoksia olen lukenut, niin kansallisella suvereniteetilla on tärkeä osa. En vain muistanut termiä kansallisliberalismi. Tietolähteeni ovat aika vanhoja:
http://www.newadvent.org/cathen/09212a.htm
;D
Liberalismin sekoittuminen jenkkien vasemmisto/oikeisto vastakkainasetteluun on tosiaan uuvuttavaa, mutta minkäs teet? Ehkä toisiaan pitäisi olla termeissä tarkempi. Puhua arvoliberalismista erikseen jne...
Siirtoäänivaalit?
Siirtoäänivaali on siis tämä systeemi, jossa äänestäjä voi kirjoittaa listan henkilöistä joita haluaa äänestää. Jos hänen listalle laittamansa ensimmäinen ehdokas ei tule valituksi, ääni siirtyy seuraavalle ja aina niin kauan edelleen, kunnes ääni tulee käytetyksi tai lista loppuu.
Lähetä kommentti