lauantai 6. elokuuta 2011

Värit

Tupliksen hyvästä tekstistä Epämääräisyys aseena kiteytyi mieleen taas yksi syy miksi on parempi tunnustaa väriä, kuin olla puolueeton, vaikka olisi mahdollisesti väärässäkin. Edellisen keksimäni syyn olen unohtanut ja kaipaan sitä, koska se muistaakseni oli hyvä :)

Ellei omaa mitään yleisesti tunnustettua maailmankuvaa, uskonnollista- tai poliittista näkemystä, eli siis yksinkertaisesti sanottuna ei tunnusta väriä, vaan liikkuu niiden ulkopuolella pelkästään kriittisenä tarkkailijana suvaiten käytännössä kaikkea suhdanteista riippuen, niin silloin on myös helppoa repiä kaikkea, kunnes mitään muuta kuin joku harmaan apea DDR ei enää ole jäljellä.

Tämä oli huonompi kuin se ensimmäinen, mutta kuitenkin noin.

4 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Eiköhän sekin ole hyvä puoli, että on oikeasti jonkin puolesta eikä vain jotain vastaan. Rakentaminen toki kysyy enemmän kuin rikkominen, mutta palkitseekin ihan toisella tavalla.

Mikään ei näivetä sisältä niin kuin maailmankuva, joka on olemassa vain oppositiona jollekin.

Tiedemies kirjoitti...

Jonkun puolesta oleminen on aina kaikkea muuta vastaan. Ja todella isoa tuhoa saa aikaan vasta, kun on jonkun opin puolella. Case in point: kommunistit.

Tuplis kirjoitti...

Ymmärtääkseni myös kommunismi on on oikein pahimmanlaatuinen anti-ideologia.

Anonyymi kirjoitti...

Tuplis:

Ymmärtääkseni olet ymmärtänyt väärin.