En ole koskaan oikein hyväksynyt ajatusta, että uskonnolla olisi joku väline- tai hyötyarvo. Ajatus on, ellei suoraan saatanasta, niin ainakin hyvin helposti sieltä suunnasta manipuloitavissa väärille teille.
On tietysti totta, että uskonnosta on hyötyä yhteisöjen muodostumisessa ja menestyksessä. Sekin on vahvasti perusteltu näkemys, että uskonto on kulttuurin ydin, jota ilman kulttuuri pirstoutuu. Uskonnon arvo yhteisölle on kuitenkin täysin riippuvainen siitä, että ihmiset oikeasti uskovat. Usko, joka perustuu sille, että sen kautta saataisiin maallisia hyötyjä on ensinnäkin hyödytöntä ja toisekseen potentiaalisesti erittäin vahingollista.
Tämä koskee siis kristinuskoa, jonka uskon olevan totta, ja sitäkin siis yhteisöllisellä tasolla, mutta noin yleensäkin hyötyajattelussa on jotain vikaa. Uudistankin siis ehdotukseni, että kysymyksen: "Mitä hyötyä siitä on?", esittäjälle pitäisi määrätä pieni sakko tai vero jokaisesta kysymyksen esittämiskerrasta, koska rahaliikenne kuulemma on hyödyllistä.
2 kommenttia:
Mitä hyötyä sellaista laista olisi?
Tuskin mitään. Koko kysymys on törkeä, mutta jos nyt valaistut ja maksat sanktion rikkeestäsi minulle, niin laitan rahan kolehtiin.
No tosiasiassa olen vain lueskellut lähinnä uskonpuhdistuksen historiaa ja minua viehättää suuresti vanha, kristillinen ajattelu, jossa hyötyajattelulla ei ollut niin sijaa, vaan keskityttiin jonkinlaiseen sisäiseen meditaatioon ja tavallaan leppoisaankin pysähtyneisyyteen. Eli esimerkiksi vaikka sellaiset talonpoikien lausumat, joissa vaadittiin, että luostarien hetkipalvelukset, jotka koostuivat siis lähinnä tarkan säännöllisestä rukouksesta ja laulusta, on pidettävä voimassa koko maassa tai muuten meidät hukka perii.
En nyt silti suoraan väitä, että hevospelillä olisi parempi kyntää. Kirjoittelen näitä tänne itselleni muistiin. Jos se osoittautuisi vaikka hyödylliseksi ;)
Lähetä kommentti