tiistai 30. elokuuta 2011
Keskitie
En muista olenko tässä blogissa esittänyt ajatuksen kultaisesta keskitiestä. Oli miten oli toiston välttämisen yrittäminen tässä vaiheessa olisi vähintäänkin naurettavaa.
Itämainen ajatus kultaisesta keskitiestä ei tarkoita tylsää varmuutta ja varovaisuutta; se tarkoittaa sitä, että molemmat ojat, jossa joka tapauksessa vain rypisit muualle näkemättä, ovat selkeästi näkyvissä ja kohdattavissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuo on hieno.
Samoin, Heinimäenkö se oli, HS:n arvostelussa sanoma "Jumala on elämä" tms.
Kliseiseksi mutta yleisestä ajattelutapaa rakentavaksi muodostuneen "onko jumalaa olemassa"- lauseen sijaan voisi uusi klishee olla: onko elämää olemassa?
-Milla
Hauskaa muuten, miten kaikki, alussa niin freshin rautalangasta vääntämisen, ja logiikan jälkeen, joidenkin tekstit alkavat muuttua monimutkaisemmiksi ja siinä mielessä epäselvemmiksi. Sillä niinhän elämäkin on.
Ja kuitenkin kaikki on kovin yksinkertaista.
Vielä noista ojista ja keskitiestä.
Jos tylsä kultaisen keskitien noudattaminen on mallin ottamista naapurista ja pelossa elämistä, niin onko oman äänen löytäminen gurulta oppimisen ja oman ainutlaatuisuuden välistä kauppaa?
-Milla
Kiitos.
"Jumala on elämä" kuulosta äkkipäätä ajatellen harhaoppiselta panteismilta ;D
Kirjoittaminen ja lukeminenhan ovat "humanistihumppaa." Voi olla palkitsevaakin, että ne muuttuvat epäselvemmiksi. Meinasin kirjoittaa sellaisesta kuinka jonkin "loogisen" tai teknisen ongelman ratkaiseminen voi olla kuluttavaa, koska se vaatii kovaa panostusta, inspiraatiota ja innostusta. Sitten kun sellaisen on ratkaissut on hetken seitsemännessä taivaassa, mutta jo toisessa hetkessä koko juttu alkaakin tuntumaan täysin triviaalilta itsestäänselvyydeltä.
Jos tylsä kultaisen keskitien noudattaminen on mallin ottamista naapurista ja pelossa elämistä, niin onko oman äänen löytäminen gurulta oppimisen ja oman ainutlaatuisuuden välistä kauppaa?
En tiedä. Mutta luulenpa vain, että moniäänisyys ainakin poliittisessa mielessä on menetetty pienessä liikkeessämme.
"En tiedä. Mutta luulenpa vain, että moniäänisyys ainakin poliittisessa mielessä on menetetty pienessä liikkeessämme."
Tai voisiko olla, että olet itse muuttunut ja erkaantunut liian paljon vallitsevasta konsensuksesta? Tai sitten, että muut ovat muuttuneet, mutta sinä et? :)
Kyllä moni on varmaan tuntenut aiemminkin ettei ole omana itsenään tervetullut joukkoon.
Milla
Tai voisiko olla, että olet itse muuttunut ja erkaantunut liian paljon vallitsevasta konsensuksesta? Tai sitten, että muut ovat muuttuneet, mutta sinä et? :)
No ihan varmasti voi olla noin.
Tuli vain mieleen tuosta Hammerin aikaisemman jutun kommenteissa esiin nostamasta Travellerin käytöskoulusta kuinka välillä vaikuttaa siltä, että jos lurittelisi vaikka jonkin tyhmän värssyn, niin heti ilmestyy talon suojelujohtaja paikalle torumaan "että nyt teinit jumalauta fokus, keskittyminen päämäärään ja asiaan" ja mikä kauheinta joskus häivähtää mielessä jopa, että nykyään Traveller otetaan täysin tosissaan ja rivit ojentuvat ensimmäisestä ärjäisystä.
"..mikä kauheinta joskus häivähtää mielessä jopa, että nykyään Traveller otetaan täysin tosissaan ja rivit ojentuvat ensimmäisestä ärjäisystä."
Ajatus, että itsellä on totuus ja muilla ei, johtaa hyvää yhteistä tarkoittavillakin siihen, että esteet on raivattava.
Jos taas lähtee siitä, että totuutta ei kukaan yksilö tai kollektiivi voi tavoittaa, mutta erilaiset näkemykset kilpailevat paikasta auringossa, syntyy toisenlaista politiikkaa. Rauhallisempaa, hitaampaa, toisia kunnioittavampaa. Välillä se toimii paremmin, välillä huonommin.
-Milla
Lähetä kommentti