Konservatismi ja nationalismi I

Tämä juttu on pahasti keskeneräistä pohdintaa. Palaan siihen taas jossain vaiheessa. Kaikki ehdotukset, huomiot ja kommentit ovat tervetulleita.

Otsikossa mainitut asiat ovat aika syvässä ristiriidassa keskenään, ainakin jos ajatellaan eurooppalaista, perinteistä konservatismia amerikkalaisen konservatismin sijasta. Itse en kuitenkaan tällaisissa asioissa välitä ristiriidoista ja tunnustaudunkin molemmiksi, sekä konservatiiviksi, että nationalistiksi.

Konservatismi on erittäin hierarkkista. Yleistäen - taas vaihteeksi raa'asti - viljelijän lapsista pitäisi tulla viljelijöitä, työläisen työläisiä, papin pappeja jne... Ihminen on sitä miksi on syntynyt ja se on hänen asemansa yhteiskunnassa. Nationalismi on huomattavasti kansanvaltaisempaa ja korostaa kaikkien kansalaisten tasaveroista asemaa ja sosiaalista liikkuvuutta, joka mahdollistaa kaikille kansalaisille oikeuden tavoitella mitä työtä ja mitä paikkoja tahansa. Konservatiivinen näkemys ei toisaalta ole niin synkeän patamusta, kuin äkkiseltään näyttää. Se ei ota kantaan muuhun kuin yhteiskunnalliseen hierarkiaan. Tavallaan sille on täysin sama onko hitsari arvostetumpi kuin tohtori ja onko hänen palkkansa parempi vai huonompi. Molempien tehtävät yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vain ovat konservatiivisen näkemyksen mukaan täysin erilaisia.

Oma konservatiivisuuteni on ehkä lähempänä amerikkalaista konservatiivisuutta, kuin tuollaista eurooppalaista konservatiivisuutta. Jos vaihteeksi ollaan vakavia ja pysytään perinteisissä määritelmissä, niin Edmund Burken mukaan konservatismia kannattelevat kuusi pilaria ovat:

1. Syvä epäilys valtiota kohtaan.
2. Vapaus ennen tasa-arvoa.
3. Isänmaanrakkaus.
4. Usko vakiintuneisiin instituutioihin ja hierarkioihin.
5. Skeptisyys edistystä kohtaan.
6. Elitismi.

Amerikkalainen konservatismi korostaa kolmea ensimmäistä traditionalistisessa hengessä, mutta ei piittaa kolmesta viimeisestä juuri ollenkaan korvaten ne lähinnä klassisella liberalismilla. Itse ehkä näkisin sillä tavoin kiinalaisesti, että nuo pilarit eivät ole mitenkään ehdottomia, vaan ne ovat voimia, joiden on oltava jossain määrin voimassa yhtäaikaisesti eri aikoina, jotta voitaisiin puhua konservatismista. Jonain aikoina Syvä epäily valtiota kohtaan on korostetumpaa kuin Elitismi, jonain toisina aikoina taas voi olla toisin. Vähän samaan tapaan siis, kuin kiinalaiset nationalistit näkivät klassiset viisi kansaa määrittävää tekijää

1. Yhteinen kieli
2. Yhteinen perimä
3. Yhteiset tavat ja tottumukset
4. Yhteinen uskonto
5. Yhteinen elinympäristö

enemmän kansaa muovaavina ja luovina voimina, kuin kiveen hakattuina sääntöinä, joiden kaikkien pitäisi olla yhtäaikaisesti ja maksimaalisesti voimassa. Pitää vain tarkkailla noiden tilaa ja suhteuttaa niitä nykyiseen kehitykseen, jotta tietäisi mitkä poliittiset päätökset ovat oikeita ja mitkä vääriä konservatismin tai nationalismin kannalta.

Seuraavaksi varmaan yrittelen luistella kauniilla piruetilla siihen miten nuo sovitetaan yhteen. Korostetaan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että puhun siis kansallisesta konservatismista. Internationalistisiin aatteisiin, jotka jo määritelmällisesti ovat idioottien puuhaa, en mitenkään puutu.