Kohtaamisia

Eilen kävi Jehovan todistajia. Sinänsä hyvä tilaisuus saada ilmaiseksi esteettisesti mielenkiintoisia lehtiä. Keskustelu sujui sivistyneesti. Heidän mukaansa elämme lopun aikoja. Totesin tietäväni asian ja hoitelevani siitä saarnaamista ihan itsenäisestikin. Kollegiaalisessa hengessä sitten erottiin. Naapurissa todistajat olivat kuulemma viitanneet meille päin ja todenneet, että tuossa talossa ollaan heidän kanssaan vähän samoilla linjoilla.

Törmäsin myös Nököön, joka istui tammen alla. Se päästi metrin päähän ennen kuin alkoi varautuneesti hypähdellä karkuun. Vähän huolestutti onko Lurppa saanut jossain siipeensä, kun sitä ei näkynyt, mutta se oli ilmaantunut ihmisten ilmoille myöhemmin. "Täytyy kai ottaa ne talveksi sisään", totesi kanien omistaja.

Ihmisillä on ilmeisesti joku alitajuinen tarve välttää Karhuvuorta. Nyt, kun vihdoin on saatu liikennevalot, niin viitoitus Sutelasta päin tullessa on tehty niin, että viaton matkaaja voi hyvinkin joutua pakotetuksi kääntymään Karhulaan. Toisaalta mitäpä siitä, parempaan suuntaahaan siinä kaiken kaikkiaan ohjataan.

Kahvilassa luin Iltasanomat. Eräässä jutussa todettiin jotenkin niin, että Suomi on kymmenessä vuodessa muuttunut todella paljon parempaan suuntaan, koska ulkomaalainen ei enää erotu niin hyvin katukuvasta. Tuli mieleen ensimmäinen käyntini Kiinassa, jossa jäin joksikin aikaa jumiin shanghailaiseen hotelliin, kun tollot olivat ajaneet laivan, jota odotin, kiinni joen pohjaan. Silloin siellä ei paljon ulkomaalaisia ollut ja kiinalaiset naureskelivat aika estottomasti, kun hakkasin päätäni bussin kattoon ja muutenkin törttöilin ympäriinsä. Ihan kivaa kuitenkin oli, eikä kukaan lyönyt. Jotenkin tuntuisi hölmöltä mennä nyt sanomaan kiinalaisille, että "hei teidän maanne on muuttunut todella paljon parempaan suuntaan, kun täällä on enemmän tällaisia ihmisiä kuin minä." No joo, ehkä jutussa ei aivan noin tarkoitettu, mutta sellainen kuva siitä nopealla lukemisella jäi. Kohtaamiset Iltasanomien kanssa ovat usein tuollasia.