Sain Johannes Paavali II:n kiertokirjeen Totuuden loiste suomeksi käännettynä ja tutustuin siihen karuissa, arktisissa metsäoloissamme karvahattu päässä. On aika eri asia lukea suomea, kuin englanninkielistä käännöstä, eikä alkuperäistekstin ymmärrykseen löytyvää latinan osaamista vieläkään laiskuuteni ja huonouteni vuoksi löydy. Olen vaikuttunut. Kirje on vuodelta 1993 ja mikäli muistan silloisia näkemyksiäni, niin ne edustivat juuri sellaista tekojen moraalisuuden erottelua perushyvästä ja -pahasta, josta kirje vakavasti varsinkin teologeja varoittelee. Tietenkin huomattavasi vulgaarimmin, kuin hienostuneet teologiset näkemykset, mutta kuitenkin. Mikäli olisin silloin tutustunut kirjeeseen ja joutunut laatimaan sen esitykselle edes itseni hyväksyttävissä olevan perustellun vastauksen, niin en olisi pystynyt.
Kuten olen aikaisemmin sanonut en ole mikään kirjallisuuskriitikko, ja myöhemmin lisännyt, että en varsinkaan paavin kriitikko, joten en rupea ainkaan tässä arvioimaan ja esittelemään sisältöä sen tarkemmin. Kehotan vain kiinnostuneita lukemaan. Kirjehän ei ole kirjaksi pitkä ja se sisältää vastauksen niihin yhteiskuntamoraalisiinkin kysymyksiin, joiden parissa varsinkin luterilainen kirkko tuntuu tänäpäivänä painiskelevan.
Sattumalta myös Crisis Magazine on käsitellyt kirjettä pari päivää sitten.
Omalla tavallaan kirje linkittyy myös hämmentävän voimakkaasti aikanaan tuomittuun Jussi Halla-ahon pohdintaan ihmisarvosta. Itse silloin totesin, että suurinpiirtein noin asia olisi ellei Jumalaa olisi, enkä oikein ymmärtänyt raivoisia kommentteja kirjoitusta vastaan, joita myös ateistit esittivät. Periaatteessa voi yksinkertaisuuteen pyrkien kysyä niin, että otammeko meille järjellisinä olentoina kuuluvan oikeuden käyttää ja hallita luontoa annettuna oikeutena, joka tuo mukanaan velvollisuudet vai sattumalta saavutettuna etuna vain osana luontoa?
Kansallismielisestä näkökulmasta kirje on mielenkiintoinen, koska se luontevasti myöntää ihmisyhteisöille kuuluvan suvereniteetin, mutta toteaa samalla, kuinka ihminen ei kuitenkaan tyhjene kulttuuriinsa, vaan hänessä on jotain enemmän, jota ei kulttuurilla voida selittää. Ja keskittyy sitten perusteellisesti selvittämään mitä tämä enemmän on. Kirjeen lähtökohta ja koko ajan mukana kulkeva teksti on Matteuksen evankeliumista löytyvä Jeesuksen keskustelu rikkaan nuorukaisen kanssa:
Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
Ja kirjettä voi pitää myös tekstin selityksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti