keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Uusi humanismi

Markku Jokisipilä kirjoittaa humanististen tieteiden huonosta jamasta:

Kammiostaan korkeasta...

Tilanne on ikävä ja sen ankeutta symboloi hyvin se, että Deleuze, Derrida ja Focault eivät tulleet Suomeen edes Ranskasta ja ranskankielisinä, vaan amerikkalaisina käännöksinä ja veikkaanpa vielä tuohon Jokisipilän huomion päälle, että mitä todennäköisimmin valmiiksi referoituina ja poliittisiksi pilkottuina.

Humanismin kunnian palauttaminen pitäisi aloittaa estetiikan nostamisella takaisin arvoonsa. Tällöin huonolla virkamiesenglannilla kirjoitettu teksti olisi myös aikuisten leikkikoulun erilaisissa pisteytyksissä sitä mitä se onkin, eli yksinkertaisesti huonoa hölynpölyä, ja suomenkieliseen ilmaisuun olisi panostettava aivan toisella tavalla.

Muuten olen tietenkin edelleen sitä mitä, että vain teologian ja matematiikan yhteydessä pitäisi puhua korkeammista opinnoista.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Pöh. Kärjistetysti sanottuna postmodernismi kieltää objektiivisuuden, mutta juuri objektiivisuus on välttämätön edellytys sellaiselle aidosti kriittis-emansipatoriselle yhteiskuntatieteelle, jonka klassinen edustaja on esimerkiksi Karl Marx. Näin ollen postmodernismi on laajasti ymmärrettynä taantumuksellista eli poroporvarillista roskaa, joka omalla hegemoniallaan estää vakavan ja objektiivisuuteen sitoutuvan tieteellisen tutkimuksen kuten vaikkapa nyt juuri marxismin.

Tietysti ideologisena rakennelmana postmodernismissakin eräs puolitotuuden siemen, nimittäin se että yhteiskunta koostuu tarinoista pikemmin kuin yksilöistä, mutta silti yhteiskunnan tarkastelu pelkkinä tarinoina (diskursseina) estää hahmottamasta pääoman liikelakien luonnetta objektiivisina reaaliabstraktioina, jotka toimivat konstituutioloogisina perusteina paitsi kapitalistiselle yhteiskuntamuodostumalle itselleen, myös tuota yhteiskuntamuotoa kuvaavalle yhteiskuntateorialle. Foucaultin tai Derridan teorioilla ei pääse pureutumaan porvarillisen yhteiskuntamuodostuman objektiiviseen perustaan.

Siispä postmodernismi on samanlaista ideologista roskaa kuin muukin yhteiskuntatieteenä esiintyvä porvarillinen ideologia.

Itse asiassa akateemisen postmodernismin ja poliittisen uusliberalismin väliltä voidaan löytää niin paljon ideologis-tajunnallisia yhtäläisyyksiä, että kaltaistani vakaumuksellista punikkia oikein kauhistuttaa.

IDA kirjoitti...

Itsehän en välitä pääomista, mutta olen sitä mieltä, että mitään postmodernismia ei sinänsä todellisuudessa ole, vaan elämme varsin vankasti nimenomaan modernissa yhteiskunnassa. Ja suurelta osin jopa modernistisessa, mikä tietenkin on jyrkästi vastustettavaa ;)

Mitään modernin ajan kuolemaa, josta olisi siirrytty postmoderniin aikaa ei ole tapahtunut. Postmodernismi on olematonta roskaa, jolla modernismista elävät ja riippuvaiset yrittävät peittää selkeän syntinsä. Rehelliset modernistit ovat asiallisemmilla linjoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Jep. Mitään laadullista siirtymää ei ole tapahtunut.

Noita postmodernismin guruja täytyy kuitenkin puolustaa sen verran, että aika usein käy niin, että jos ajan kanssa perehtyy johonkin teoreetikkoon tarkemmin, niin aikaisemmin pelkältä sanahelinältä kuulostaneeseen tekstiin alkaa kummasti tulla järkeä. Ainakin Foucaultin myöhempään tuotantoon kannattaa tutustua, jos on ylimääräistä aikaa.