torstai 23. lokakuuta 2008

Runo- ja kuvatorstai IV

Silta nykyaikaan: Oudot auringonpilkut nostavat hämmästyneen havainnoitsijan hiukset pystyyn ( impasto )


Ennen oli kaikki paremmin.
Tämä on aina totta,
kulttuurin mittakaavassa.

Kehitys vain kutoo muotoja
joilla totuus peitetään tehokkaammin.

Ainoa kestävä silta tulevaisuuteen
on samalla silta muinaisuuteen,
Nykyaika vain voi olla poikki.


via

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

totta joka sana! ja jännä kuva!

IDA kirjoitti...

En ole ihan varma onko tuo runoni nyt totta. Mutta kuitenkin.

Minuun teki aikanaan syvän vaikutuksen se kuinka idän ihmiset kunnioittavat vanhempia ja esi-isien henkiä. Ihan siis arkisesti ja ohimennen. Jos rupesi ihmettelemään niin vastaus oli suuripiirtein: näin vain on. Ja sitten taas jatkettiin muusta.

On jotenkin ylevää, että menneisyys nähdään hyvänä. Länsimaissa vallalla oleva ja Suomeenkin tullut tapa tuomaroida - syytellä ja pyydellä anteeksi - menneisyyden tapahtumia tämän päivän arvostuksista käsin on jollain raastavalla tavalla vastenmielistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Silta on poikki. Nykyhetki katkaisee sen.

Anonyymi kirjoitti...

Askeleet sillalla eivät ole samoja vaikka palaisi takaisin samaa siltaa pitkin. Hauskan hämmästynyt ilme kuvassaolijalla :)

utukka kirjoitti...

Kannamme eilistä mukanamme, siten silta ei voi olla kokonaan poikki, sumuinen kyllä. Olen kanssasi samaa mieltä, vanhoja meidän pitäisi kunnioittaa, koska useimmat heistä ovat jotain jo oppineet . . . Silta kaartaa menneestä tulevaisuuteen. Missä olemme me? Toivottavasti ei sen sillan alla.

Harakka kirjoitti...

Yhdyn oh-show-tah hoi-ne-nen sanoihin, olen samaa mieltä hänen kanssaan!