tiistai 24. kesäkuuta 2008

Oppikoulu

Charles Murray taitaa olla nykyajan merkittävämpiä yhteiskunnallisia ajattelijoita. Ainakin hän yleensä tarttuu asioihin, jotka näyttävät olevan menossa pieleen ja esittää rakentavia vaihtoehtoja. Murrayn tuleva kirja tulee Steve Sailerin artikkelin mukaan keskittymään siihen miten koulutus USA:ssa olisi uudistettava nyt, kun sitä uhkaa katastrofi. Kirja tuskin suuresti poikkeaa Murrayn artikkelisarjan ideoista, jotka voi lukea täältä: 1, 2 ja 3, mutta sisältää tuon jutun mukaan yksityiskohtaisen ohjelman, jota ei vielä saa julkistaa, koulutuksen uudistamiseksi.

Steve Sailer esittää itse mielenkiintoisen näkemyksen, että USA:n yliopistojen äärimmilleen viety poliittinen korrektius on vain savuverho, jonka takana käydään armotonta sosiaalidarwinistista kamppailua niin rahoista, asemasta, kuin parhaista oppilaistakin. Ne, jotka ovat liian tyhmiä, tai ehkä rehellisiä, tajuamaan tilannetta, ovat niitä, jotka tilanteesta kärsivät. Ja heidän mukanaan valitettavasti koko alemman tason opetus, jonka pitäisi olla kasvattavaa siinä missä kouluttavaakin.

Valtion pitäisi enemmän keskittyä kouluttamiseen, joka ei johda yliopistoihin, eikä siten millään tavoin palvele niitä. Mikäli koulutus alusta asti pyrkii siihen, että kaikki lukevat Kantia kolmella kielellä ratkoessaan siinä ohella matemaattisia knoppeja, niin se johtaa vain siihen, että aikuisväestön lukutaitoprosentti pienenee kunnioitettavasta sadasta, johonkin vähemmän innostavaan lukemaan.

Artikkeli on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Valistuneena veikkauksena esittäisin, että Murrayn kirjassaan esittämä malli tulee noudattelemaan tyyliä: Kansakoulu 6 vuotta, kansalaiskoulu 2 vuotta ja sitten ammattikoulu, oppisopimus tai työ, joita koululaitos suunnittelee yhdessä yritysten kanssa. Tai vaihtoehtoisesti kansakoulun neljänneltä keskikouluun viideksi vuodeksi, jonka jälkeen lukioon tai ammattikouluun. Lukiosta yliopistoon tai korkeakouluun, joiden vaihtoehtona olisivat tekniset opistot ja vastaavat. Tuollaisesta järjestelmästä on erittäin vaikea keksiä suurempaa vikaa :)

Yliopistoille ja korkeakouluille mallissa kaavailtaisiin melko suurta itsenäisyyttä ja erilaiset innovaatioyliopistot suorastaan kiellettäisiin, koska yliopistojen tehtävänä ei ole palvella yritysmaailmaa, joka voi aivan hyvin panostaa koulutukseen myös itsenäisesti ja sen kokemuksen pohjalta, joka niillä on, vaan niiden perustehtävä on lähinnä korkeamman sivistyksen ylläpitoa, jonka ne taas parhaiten osaisivat.

Niin tai näin melkoisen varma olen siitä, että ammatillisen koulutuksen ja käytännän osaamisen osuutta kirja tulee korostamaan. Siitä kuitenkaan tuskin tulee meillä mitään, koska sellainen tähtäisi täystyöllisyyteen ja jopa pieneen työvoimapulaan, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa olisi poliittisesti mahdotonta, koska se selkeyttäisi ja järkevöittäisi myös politiikkaa niin paljon, että esimerkiksi huutavasta työvoimapulasta ei voitaisi huutaa silloin, kun sellaista ei yksinkertaisesti ole. Mikä taas tekisi poliittisen elämän vaikeammaksi, käytännöllisemmäksi ja haasteellisemmaksi ja siihenhän emme suinkaan voi pyrkiä, koska nykytilanne tarjoaa nimenomaan poliitikoille helpon ja leppoisan leivän niin pitkään, kuin sitä nyt kestää.

Ei kommentteja: