sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

luterilaisuuden rappio...

...eli sanaa sunnuntaiksi.

On helppo käsittää miksi ihmiset, jotka ovat syvällisemmin kiinnostuneita kristinuskosta valitsevat mieluummin ortodoksisuuden tai katolilaisuuden kuin luterilaisuuden. Ansiokkaasti hoidetun seremoniallisen toiminnan ulkopuolella luterilainen kirkko ei ole mitään muuta kuin tätä. "Pimp My Bible", eli haistakaa nyt pitkä vittu vaan siellä Suomen Evankelisluterilaisessa kirkossa.

Ellen olisi luonteeltani konservatiivinen eroaisin kyseisestä laitoksesta juuri nyt. Muutenkin olen sitä mieltä, että kirkon olisi syytä keskittyä ristiäisten, häiden ja hautajaisten toimittamiseen ja pysyä muuten hiljaa. Jokainen tavallinen, keskivertosuomalainen on jo valmiiksi hengellisesti huomattavasti syvällisempi kuin kirkon johto ja sen julkiset edustajat, joten tuollaisessa hengellisessä mielessä kirkon nykyinen työ on vain kansan pinnallistamista ja sen henkistä tuhoamista.

Toivottavasti nyt kuitenkin joku hameheikka tutkii noita sivuja ja saamme taas kuulla jossain television viihdeohjelmassa määkivää pohdiskelua siitä, eikö mikään ole enää pyhää.

Ei mulla oikeastaan muuta.

3 kommenttia:

Jukka Aakula kirjoitti...

Joo samaa mieltä.

Ja vielä sen voisi ottaa esiin että kieltäisivät nyt edes sen naispappeuden niin ehkä sitten voisivat kilpailla ortodoksien, muslimien, katolisten ja muitten naispappeuden vastaisten sovinistisikojen kanssa naisten äänistä.

Suomalainen nainen kaipaa patriarkaatiin.

Onko todella niin että evlut-kirkko on laskenut että kaikkien modernistien ja lällyjen matkiminen, ilveily ja periaatteettomuus kannattaa taloudellisesti. Eli että lyhyellä tähtäimellä kirkollisveroa saadaan eniten kun pelleillään ?

Pitkällä tähtäimellä tästä ei tietysti heille hyvää seuraa mutta silloin kai nyt töissä olevat leipäpapit uskovat jo olevansa eläkkeellä ?

IDA kirjoitti...

No itse en tiedä tuosta naispappeudesta. Ehkä se jopa sopii luterilaisuuteen. Tietenkin tapa, jolla siihen mentiin oli väärä yleisten mielipiteiden mukailussaan.

Kirkon nimenomaan pitäisi olla kiinni ikiaikaisissa periaatteissaan, jos se aikoo olla jollain tavalla merkityksellinen. Tavallaan se on vain kuolleiden ja syntymättömien edustaja, eikä sen pitäisi piitata nykyhetkestä muuten kuin tuomalla siihen mukaan oman, pysyvän näkemyksensä.

Itselleni kyllä kelpaisikin sellainen kirkko, joka hoitaa vain nuo ihmisten elämään liittyvät seremoniat. Pidän myös luterilaisesta, vaatimattomasta ja selkeästä estetiikasta enemmän kuin ortodoksisesta koreilusta. Asiaa voi kai ajatella niinkin, että koska papit ovat älyvapaita ja hengellisesti täysin tasottomia niin niistä ei kannata piitata. Ennemmin vaikka ajattelee niitä ihmisiä, jotka ovat rakentaneet kirkon.

Enpä tiedä. Siitä kuitenkin olen varma, että jos itse usko merkitsi minulle enemmän niin vaihtaisin välittömästi kirkkoa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Tuli väärinkäsitys - mun teksti oli tarkoitettu ironiaksi tuossa naispappeuskohdassa. Valitan että ilmaisin itseäni huonosti. En minä vastusta naiispappeutta vaan kannatan. Ei Suomessa ole tilaa epätasa-arvolle.