On aika tympeää kirjoittaa suomalaisesta rasismista, koska sen voisi tehdä melko täydellisesti kopioimalla Veikko Huovisen pakinan Fasisti saa paikan, jota Apu-lehti ei aikanaan uskaltanut julkaista, lähes sellaisenaan ja muuttamalla fasisti-sanan paikalle sanan rasisti. Mikään ei tänä modernina aikana muutu. Joka tapauksessa, kuten jo aiemmin usein sanottu on yksinkertaisesti naurettavaa, että joku suomalainen pässi alkaa tuohtuneena nimittelemään rasistiksi, enkä näe mitään mieltä ottaa sellaista vakavasti. Kyse on vain samanrotuisten ihmisten keskinäisestä statuskamppailusta, jossa muun rotuiset ovat lähinnä sivustakatsojia ja poliittisen hyötykäytön kohde. Siinä mielessä koko kuvio on tietenkin itsessään tavallaan rasistinen, mutta ei kovin vakavassa mielessä. Vakavampaa on sekin, että Apu-lehti on edelleen mukana huvittavan kiihkeässä fasistijahdissa, aivan kuten 70-luvullakin.
En kuitenkaan ota asiaa edes niin vakavasti, että viitsisin perua Apu-lehden tilauksen sen vuoksi, että kommunistinen rasisti Yrjö Rautio on alkanut viikoista toiseen julistamaan jumalatonta vihaideologiaansa lehden palstoilla. Kaikkien muiden kanssa voi keskustella, mutta vanhoja kommunisteja on syytä vain lempeästi myötäillä, sillä hehän ovat jo kaikki taistelunsa hävinneet: "Kansa hävisi, vedättäjät kertovat", voisi olla hyvä nimi uudemman, suomalaisen työväenliikkeen historialle.
Kotomaisen sivistyksen kannalta vakava ongelma tietysti on se, että kiihkomieliset lukutaidottomat kirjoittavat nykyään lehtikolumneja ja pakinoita ja pyrkivät linnoittautumaan kaiken järkevän kritiikin ulkopuolelle. Ennen ( siis kauan kauan sitten ) oli kaikki paremmin. Mutta tämäkin on jo todettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti