tiistai 2. maaliskuuta 2010

Ho Ho! Ho tshiii Mhin

Suomen urhea vasemmistoälymystö on vihdoinkin vapauttanut Vietnamin, kuten Hemmo Koskiniemen blogi tietää kertoa. Vietnamissa on havahduttu siihen, että Suomi on surkea maa, joka kohtelee työläisiä huonosti ja jossa edes marjoja ei osata poimia ilman orjia.

Yksikään vasemmistolainen tai heidän henkinen perillisensä ei uskalla, eikä voi ottaa kantaa tuohon marjanpoimijoiden riistoon, koska heitä sen tehdessään voisi hyvin helposti syyttää jopa rasisteiksi. Täytyyhän ulkomaisen siirtotyövoiman nyt maahan päästä, ei sitä voi estää, kun linnutkin lentävät rajojen yli. Parasta mitä suomalainen vasemmisto voi tarjota on jonkinlainen ponneton kannanotto siitä, että kyllä työläisten oikeudet pitää hoitaa kansainvälisellä tasolla, ylikansallisin sopimuksin.

Toisaalta vasemmiston ei pidä vaipua poliittiseen masennukseen, sillä aina löytyy taisteluvastustajaksi fiktiivisiä jenkkisotilaita, kuten tuossa linkitetyssä Meripioneerien aivan uskomattoman tökerössä laulussa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt tuli kyllä IDA:lta melkoista tuubaa. Minä en tiedä, mihin kategoriaan poliittisissa luokitteluissasi lasket ay-liikkeen, mutta kyllä ainakin SAK:laisesta ay-liikkeestä on jatkuvasti kuulunut kritiikkiä alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman käyttöä vastaan. Vasta viime viikolla oli asiasta myös mielenosoitus Arkadianmäellä. Taisi mennä sulta ohitse.

Vietnamilaisten höynäytys on tietysti monien ihailemaa markkinataloutta selvimmillään, mutta siinä on edes periaatteellinen hidaste, kun tarvitsevat työluvan. Virolaisvenäläisiltä sielunveljiltähän tätä ei edellytetä ja sen aika moni suomalainen duunari kokee nahoissaan. Silti kaiken maailman sofioksasia ja iiviannamassoja massat kuolaavat, koska he kirjoittavat siitä, kun Stalin kyyditsi noin sata vuotta sitten.

IDA kirjoitti...

AY-liike on kyllä poikkeus, mutta se on tavallaan poliittisesti naimisissa "uusvasemmisto" kanssa. Rakennusliittokin joutui yön yli nukuttuaan ottamaan puheitaan takaisin tässä joku aika sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Jos SAK:lainen ay-liike jonkun kanssa on naimisissa, niin sitten vanhavasemmiston. Tämän tunnustaa nykyään jo kapitalistinenkin tiedemies.

Alkuperäisessä tekstissä sanot, ettei yksikään vasemmistolainen ota kantaa vietkongien ja muiden riistoon. Minusta kommenttisi jo epäsuorasti kertoi, että tuo porukka nimenomaisesti ottaa kantaa ja siksi alkuperäisen tekstin message jää vähän sumeaksi. Sen sijaan Etelärannan suunnalta ei ääntä kuulu. Eikös sitä pitäisi ihmetellä, vai onko työnantajien ja yrittäjien piittaamattomuus niin normaalia, ettei siitä ole uutiseksi.

Minkä tähän asiaan liittyvän puheen Rakennusliitto on pyörtänyt?

IDA kirjoitti...

No ok. Ei niputeta sitten koko vasemmistoa. Sanotaan vasemmistopuolueet eduskunnassa. Raksaliitto teki juuri näin ;). Se antoi erittäin voimakkaan lausunnon ulkomaisen työvoiman käytöstä ja otti sitten seuraavana päivänä takaisin.

Kuitenkin on niin, että emme voi odottaa vasemmiston suunnalta kantoja tai toimia, jotka puolustaisivat kansallisia oikeuksia millään tavoin. Ihan muut työväenpuolueet hoitaisivat tämän homman, jos ääniä olisi :)

IDA kirjoitti...

Perun puheitani:

Osa vasemmistosta ottaa kantaa.

Mikä on hyvä asia.

Anonyymi kirjoitti...

En ole havainnut, että edes valtiopäivillä edustettuna olevat vasemmistopuolueet kannattavat vierastyövoiman käyttöä suomalaisen sijaan. Mihin tällaiseen lainsäädäntöön tähtäävän toiminnan edistämiseen viittaat? Tai kuka tuosta poppoosta on julkisuudessa nimenomaan halunnut suomalaisen työvoiman korvaamista ulkomaisella? Pari nimeä tai eduskuntakeskustelua, please?

Rakennusliiton lausuntoa en ainakaan heidän nettisivuiltaan löytänyt, joten mitähän mahdat tarkoittaa?

Sen sijaan Euroopan parlamentissa oikeisto on kaiken aikaa pyrkinyt mm. palveludirektiivin kautta murtamaan ay-liikkeen jäljellä olevan voiman ja kansalliset työelämän normit. Enkä näe, että sampoterhot tai jussihalla-ahot olisivat heidän kanssaan eri mieltä.

EU:n järkyttävin virhe oli siinä, kun itäisen Euroopan kehitysmaat hyväksyttiin tasavertaisiksi jäseniksi arvoyhteisöön, jossa duunariakin (pakosta) jouduttiin kuuntelemaan ja jossa ainoa merkittävä yhteiskunnallinen asia ei ole pronssipatssas.