Karhulassa ei näkynyt yhtään mukahassua naamiaisasua. Kymin kirkon hautausmailla oli erittäin paljon ihmisiä ja käytännössä kaikilla haudoilla oli yksi tai useampi kynttilä. Tämä tukee taas vanhaa oletusta Suomesta maana, jossa kansa on Halloweenia juhlivaa älymystöään viisaampaa.
Meinasin kirjoittaa myös Pekka Himasen valtiorahoitteisista projekteista, mutta se olisi jäänyt lähinnä sanaan dig, joten on hyvä, että Jukka Hankamäki on kirjoittanut aiheesta perusteellisemmin. Suosittelen.
1 kommentti:
Enpä ole täällä isossa kaupungissa koskaan hautuumaalla käynyt. Ei ole ketä muistaa taikka surra (toisaalta: minne Paavo Haavikko on haudattu?). Meikäläisen isänpuoleiset vainajat ovat kaikki Seinäjoella ja äidinpuoleiset pitkin Härmän aukeita. Seinäjoella on Törnävällä mullan alla kolme sukupolvea, vanhin syntynyt niinkin aikaisin kuin 1848, vallankumousten vuonna, jolloin maailmantuhon lähtölaskenta alkoi. Sinne Törnävälle päätyy aikanaan isä ja minäkin aion ihan piruuttani juuri samaan paikkaan hautautua, jos yhteiskunta ja asioiden yleinen järjestys on vuosisadan puolivälissä vielä olemassa (nykyäänhän ei enää voi laskea sen varaan). Kummankin meistä pitää tosin liittyä takaisin kirkkoon sinne Törnävälle päästäksemme, mikä on jumalankieltäjille kova paikka, mutta nykyoloissa välttämätön paha. En valita. Pahempaakin on tulossa. Ainoa toivo on se, että Marx oli sittenkin oikeassa ja me pettyneet väärässä.
Lähetä kommentti