Oikeastaan vakiintunut nimimerkkikin on liikaa, kaikkien parasta olisi kirjoitella ilman mitään allekirjoituksia. Omalla nimellään kirjoittaminen on houkkamaista hulluutta sillä
Jumala kutsuu jokaista tämän omalla nimellä. Jokaisen ihmisen nimi on pyhä. Nimi on ikään kuin kunkin ihmisen ikoni. Se on pidettävä kunniassa, sillä se on merkki nimensä kantajan arvosta.
Valtiossa, jossa korkeimmatkin oikeusasteet toimivat pienisieluisten ja ilkeiden kiusaajien tahdon toteuttamisen välikappaleina, tuomiten heidän vainoamiaan kunniallisia ihmisiä, ei nimeään kannata liata allekirjoittamalla suomenkielistä tekstiä, jota nämä mielettömät houkat voivat tuomiten lukea. On parempi olla heistä erossa.
Asiaan sinänsä liittymättä suomalaisen oikeuslaitoksen tilan kuva ei oikein välity Jyrki Virolaisen ja Kemppisen blogeista, vaan kokonaisuudessaan siitä saa täydellisemmän käsityksen vilkaisemalla Ruanda-oikeudenkäynnin puolustusta.
PS.
Ruotsin tilanne on toki vielä sairaampi, mutta sitähän joidenkin muistitietojen mukaan joskus suoraselkäisestikin toimineet lainsäätäjämme tavoittelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti