Kerrankin Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen. En osaa sanoa muuta kuin siteerata palkinnon saajaa, Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa:
"I am a Christian, and I am a devout Christian. I believe in the redemptive death and resurrection of Jesus Christ. I believe that that faith gives me a path to be cleansed of sin and have eternal life. But most importantly, I believe in the example that Jesus set by feeding the hungry and healing the sick and always prioritizing the least of these over the powerful. I didn't 'fall out in church' as they say, but there was a very strong awakening in me of the importance of these issues in my life. I didn't want to walk alone on this journey. Accepting Jesus Christ in my life has been a powerful guide for my conduct and my values and my ideals."
Näihin tunnelmiin. Onhan selvää, että Paavi ei kyseistä tunnustusta - vaikka hän valtionpäämiehistä sen suurimmin ansaitsisi - juurikaan kaipaa.
7 kommenttia:
Hienoa, että sinäkin näin vuoden opiskelun jälkeen opit arvostamaan Obamaa.
Minullakin on valkoinen äiti...
Sama juttu täällä Doctor. Jotenkin sen opression vain tuntee. Voisi sanoa: "I can feel it, man. We need change and we need it fast..."
Ano:
Ainahan olen arvostanut Obamaa kunnon kristittynä ja rauhan miehenä. Presidenttinä Romney tai Clintonkin olisivat olleet paljon parempia kuitenkin.
Yle Puheella muistellaan vuotta 1984.
Tuolloin kommunistit järjestivät Porin Kirjuriluodolla rock-konsertin "reaganismia" vastaan. Osanotto jäi vaatimattomaksi, koska vasemmiston kulta-aika oli jo taakse jäänyttä elämää.
Reaganismia vastaan pitäisi järjestää konsertti kerran viikossa, ettei se aika koskaan unohtuisi tai palaisi. Täysin riippumatta siitä, ovatko järjestävinä tahoina kommarit, kokkarit tai perusnatsit.
Nyt ja tulevaisuudessa maksellaan sen aikakauden aikaista laskua. Laskua, jonka loppusumma ei ole tiedossa, mutta joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Maailmantalous on ns. kusessa, lähellekään pahinta ei ole nähty, puhuivatpa nämä lapsenuskoiset puttoset ja wahlroosit mitä tahansa maineensa pelastamiseksi.
You ain't seen nothing yet, on aikakauden slogan, vaikkakaan ei Himasen lanseeraamassa merkityksessä.
Voi olla, että maailmantalous sukeltaa tästä vielä syvemmälle, mutta en itse kyllä osaa nähdä sitä Reaganismin syyksi.
USA:n syy on liiallinen sekaantuminen maailman asioihin ja esimerkiksi jatkuva pyrkimys nationalismin heikentämiseen Euroopassa - minkä muuten vasemmistolainen älymystö on täysin sokeasti jenkkejä seuraten ostanutkin, joten ei siitäkään voi pelkästään jenkkejä syyttää.
Reagan ei tuossa kuitenkaan ole yhtään sen pahempi ollut kuin muutkaan. Ehkä jopa päinvastoin.
No niin no...
Reagan ei tietenkään aloittanut maailmantalouden rakenteiden "vapauttamista", sillä sehän alkoi jo Nixonista, mutta Reagan sen kyllä vei sitten vahvalle kasvu-uralle nykyajan termein ilmaistuna. Reagan korva kuunteli vain Chicagon poikien oppeja ja tässä sitä nyt ollaan, korvia myöten kusessa, kun kapitalismille ei saanut minkäänlaisia suitsia asettaa vaan päinvastoin. Elettiin velaksi ja puhallettiin pirua kuplaan, jonka Bush-tyhmempi sitten vapautti tihutöihin lopullisesti.
Mannaa piti sataman kaikille, vaan tulikin ämmiä äkeet selässä.
Jo nyt olemassaoleva ja varsinkin odotettavissa oleva lama voi olla sellaista luokkaa, että useampikin persu tai kuka muu hyvänsä miettii jotakin toista kuin nationalismia, kun pettupalasta tapellaan.
Reaganin seikkailut siellä sun täällä ovat tässä keitoksessa peanuts, mutta markkinoitten vapauttamiseen ja itseohjautuvuuteen perustuvaa taloususkoaan hän ei pääse pakoon edes dementiansa taakse.
Me ollaan hävitty tää peli. Ja takaisin yläkertaan.
Lähetä kommentti