torstai 18. kesäkuuta 2009

Project In Vino Veritas

Kaikki tässä blogissa julkaisemani lukuprojektit ovat työn, sairauden, levon tai muun syyn vuoksi pahasti vaiheessa. Länsimaisen filosofian lukeminen on vielä jumissa, koska en saanut aloitettua Platonin Valtion toista lukua; ensimmäisen kyllä luin ja se oli mielenkiintoinen. Suomalaisen kirjallisuuden keskeisten teosten systemaattisessa lukemisessa olen tuskin päässyt 1900-luvun alkuun, mutta toisaalta kuinka moni suomalainen nyt yleensäkään on lukenut Jaakko Juteinia kuten minä. Hankamäen lukeminen menee parhaiten: Suomalaisen nykyfilosofian historia ja Dialoginen filosofia takana ja eilen tulin Sensuurin Suomessa kohtaan, jossa aloitin Hankamäen blogin seuraamisen. Aamulla aloittelin Enkelirakkautta ja ilmoitan heti alkuun, että vaikka jaottelu aistillisiin, kehollisiin, älyllisiin ja hengellisiin tasoihin tuntuu intuitiivisesti oikealta en näe mitenkään perusteltuna käsitystä, että homosuhde tarjoaisi heterosuhdetta paremman kasvupohjan filosofialle ja ymmärrykselle, koska kokemuspohja aistillisuudesta hengellisyyteen asti on yhteinen. Toisaalta en väitä suoralta kädeltä vastaankaan.

Ilma on kohtuullisen hieno. Jos se tällaisena jatkuu niin eiköhän juhannuspyhinä puutarhassa, omenapuun alla, tule luettua koko kirja samalla viiniä, joka kuulemma on viisasten juoma, siemaillen. Uskallan epäillä, että kirja on merkittävä teos.

Noin yleisesti, kun mietin näitä raskaita projekteja, tuli mieleeni seuraavaa: Ei ole oikeastaan mitään mieltä aktiivisesti tutustua aikalaistaiteeseen ( esimerkiksi nykykirjallisuus ), koska muinainen taide on aina merkittävämpää. Aikalaistaide on otettava vastaan vain silloin, kun se tulee vastaan, eikä etsiä tai jotenkin tutkia sitä. Aikalaisfilosofian kanssa on hieman eri juttu. Siihen kannattanee tutustua aktiivisesti.

:)

5 kommenttia:

Sarsila kirjoitti...

Tänään tulee Maikkarilta klo 23.30 K-18-filmi, Manaaja, hyvä Ida. Suosittelen. Jos katsot, älä juo valkoviiniä ennen filmiä, sen aikana tai sen jälkeen. Muulloinkin valkoviiniä pitää karttaa kuin ruttoa. Mutta punaviini sopii mainiosti tämän kulttifilmin katseluun.

IDA kirjoitti...

Kävin elokuvissa katsomassa tuon 12-vuotiaana. Muistan vieläkin, kuinka ennen elokuvan alkua pelkäsin hillittömän paljon - johtuen kaikesta hypestä, jossa mainostettiin kuinka ihmisiä oli pyörtynyt yms... - ja itse kuva oli sitten melkoinen antikliimaksi. Kauhein kohtaus oli se, jossa tytöltä otettiin kliinisesti verikoe. Tai ainakin se oli ainoa, joka jäi elävän pelottavana mieleen.

Filmissähän ei tosiaan ole mitään, mitä ei olisi muinaisissa kirjoissa tai vanhoissa huonenäytelmissä.

Kun sitten murrosiän jälkimainingeissa kuulin sattumalta tämän laulun tiesin jo, että todellisessa elämässä riivaajat voivat vallata sielun ja ne voi myös poistaa sieltä ja, että taide on aina pelkkää fiktiota, vaikka se olisikin saavansa ideansa todellisuudesta ja olisi ottavinaan kantaa siihen.

Pitäisiköhän aloittaa projekti Opiskele muinaisia kieliä? Osaan kirjoittaa alkeellisen kömpelön runon kiinaksi, mutta olisi hienoa tehdä sama latinaksi, kreikaksi tai arameaksi. Jos jaksaa vain vähän alusta voi päätyä yllättäviin tuloksiin ;)

Joka tapauksessa suosittelen elokuvaa Lohikäärmeen vuosi, jos se jossain on vielä nähtävillä.

Tapio Arjo kirjoitti...

Hankamäen Sensuurin Suomi on erittäin merkittävä kirja.

Valitettavasti se näyttää jääneen aivan liian vähälle huomiolle.

IDA kirjoitti...

Filmissähän ei tosiaan ole mitään, mitä ei olisi muinaisissa kirjoissa tai vanhoissa huonenäytelmissä.

Kommentoin itseäni :)

Aloin yllytyshulluna katsomaan elokuvaa ja se kyllä alusta asti kiteyttää todella paljon.

Alku on hyvästijätöt terveen filosofiselle, miehekkäälle maailmalle, siitä siirrytään - huomaa maanisen hullu mummo vaunuissa - pahaan naisellisuuden maailmaan, jossa kuitenkin moraaliseksi selkärangaksi osoittautuu äiti ja nainen, joka hillitsee raivopäiset yliopistomellakoitsijat. Hän saa kuitenkin maksaa siitä, arvaan ennalta valistuneesti ma. Jos oikein muistan tilanteen palauttaa ennalleen ja hedelmälliseen alkuun traditio ja katolinen kirkko.

Filmi on nyt kohdassa, jossa taikalauta löytyi ja se kai sitten tuo satua ja tarinoiden kerrontaperinnettä mukaan.

Jännittää.

Sarsila kirjoitti...

'Manaajan' oletusarvo aktualisoitui hienosti, jos niin saa sanoa (mikseipä saisi sanoa). Kumpikin pappi, miehiä tietysti, uhrautui eksoristiselle työlleen; kummaltakin meni lopussa henki. Ehkä maallisen ja maailmallisen naiseuden voi sanoa perineen voiton, triumfin lopussaan. - Ida on monissa kirjoituksissaan ansiokkaasti todistanut analysoimisen olevan helppoa. Niinhän se onkin. Tarvitaan jonkin verran 1) tietämystä ("kognitiivisia skeemoja") ja 2) rentoa otetta.