tiistai 9. kesäkuuta 2009

Arvostelen teatteriesityksen näkemättä sitä

Outi Nyytäjä kertoi juuri MT3:n uutisissa Q-teatterin näytelmästä Siniveriset. Koska en ole kriitikko, enkä aio mennä katsomaan näytelmää arvostelen sen yleispätevästi toisella vastaavan tasoisella taideteoksella.

Näissä piireissä on jotenkin niin helppo osua.

3 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

"Olen varma, että Suomessa tästä näytelmästä suututaan, sehän on suomalaisten erikoisominaisuus. Täällä ei ole vieläkään asiallista yhteenottamisen taitoa", Nyytäjä hymähtää.

Vai että oikein hymähtää.

No repiminen repimisen vuoksi on näköjään tällä kertaa muodissa tuolla suunnalla.

Sarsila kirjoitti...

Suomen kielen teatteria tarkoittava sana tulee kreikan näkemistä / katselemista tarkoittavasta sanajuuresta. Mitä post- tai transmoderniin teatteriin tulee, sekin lienee auttamatta näkö- ja toki myös kuuloaistiin vetoamaan pyrkivää, kehojen / elävien ruumiiden liikettä ja ääntelyä ja kuvan / äänen hiipumista pois (ja päinvastoin). Olen itse viimeisten 25 vuoden ajan nähnyt, ilmaiseksi ja pakosta (muuhun kaupunginkierto-ohjelmaan kuuluvana) kaksi teatteriesitystä, toisen Tukholmassa, toisen Tampereella, joiden kummankin antina oli pöydälle hyppimisen ja pöydältä huutelun (kenties) antama vapauden- ja vallantunne. - IDA on positiivinen ja hyvä ihminen, kriittinen. Hän tajuaa välittömästi idean, että teatteriesityksen katsomisen sijaan joku ihminen voi tarttua kirjaan ja LUKEA lukudraaman. - Semmoinen muuten voi auttaa jopa uni- ja nukahtamisvaikeuksissa kieriskelevää lajitoveria, kuten Lessingin sanat: "Väistyi yö, ja valkeni kirkas aamu" (muistinvarainen sitaatti).

IDA kirjoitti...

IDA on positiivinen ja hyvä ihminen, kriittinen. Hän tajuaa välittömästi idean, että teatteriesityksen katsomisen sijaan joku ihminen voi tarttua kirjaan ja LUKEA lukudraaman. - Semmoinen muuten voi auttaa jopa uni- ja nukahtamisvaikeuksissa kieriskelevää lajitoveria, kuten Lessingin sanat: "Väistyi yö, ja valkeni kirkas aamu" (muistinvarainen sitaatti).

Enkä ole. Ensin Halla-aho antaa minulle pinssin, sitten Sarsila kehuu minut ja kohta Hankamäki sanoo, että olen håmå.

Itse ihmettelen mikä näissä nyytäjissä mättää. Jos ottaa ja lukee Gogolin Reviisorin, niin se on aivan vallankumouksellista kamaa, sitten kun törmää jonkun tädin tulkintaan siitä, niin kaikki onkin pilattu.