Vakavaa politiikkaa

Kommentoidaan nyt syntynyttä tilannetta muutenkin, kuin rennolla itkupotkuraivaritasolla. Kunhan tästä on päästy ohi yritän taas löytää oman tapani kirjoittaa.

Ensimmäiseksi on tietysti ikävää, että niin sanottu maahanmuuttokriittinen linja koki Perussuomalaisissa takaiskun. Tämän hetken varovaisimman arvion mukaan 20 000 ääntä heitettiin siinä samalla hukkaan. Lisäksi tämä äänistä luopuminen perusteltiin valheellisesti, kuten Jiri Keronen aika hyvin asian esittää omassa blogissaan.

Toiseksi taas ei voi mitään, mutta kunnioitetun Puheenjohtajan katastrofaalisista esiintymisistä on tullut mieleen vähän sellainen kuva kuin Jutta Urpilainen menisi jonnekin ikänsä kovaa työtä painaneiden, asbestikeuhkosta kärsivien ja viimeisillään olevien keuhkotautiparantolaan selittämään kuinka rankkaa hänellä on, kuinka politiikka on kovaa ja ankaraa työtä, kuinka hän on tyhjän päällä ja kuinka se vetää nöyräksi, mutta vilpittömän uskon ja ihmisrakkauden avulla on jotenkin tullut pärjättyä ja nyt mennään kärsimään via dolorosaa oikein Europarlamenttiin. Ja huutaisi vielä lopuksi lähtiessään, että tulkaa tasaiselle, jos uskallatte. No joo, ehkä hieman - mutta vain hieman ;) - tilannetta dramatisoiden ja karrikoiden siis.

Itse uskon, että ellei tilanne jotenkin selkiinny, niin Perussuomalaisten kannatus laskee. Halla-ahosta voi ja saa olla montaa mieltä, mutta on aivan turha väittää, että Perussuomalaisten mahdollinen profiloituminen maahanmuuttopolitiikassa ei tällä hetkellä olisi henkilöitynyt vahvasti häneen. On itsestään selvää, että kun Halla-aho heitettiin vääristelevien syytteiden vuoksi syrjään, kuten tehtiin, tulee seuraavalle asiassa profiloituvalle käymään samoin. Ellei hän sitten ole joku harmiton "postimerkki otsaan ja Saharaan kävelemään" - heppu. Voi tietysti olla, että poliitikkojen on pian pakko muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan laajemminkin, mutta sitä ei juuri voi pitää muuna, kuin pakon edessä reagoimisena. Omia ajatuksia ja rohkeutta käydä asiassa vastavirtaan on hyvin harva poliitikko esittänyt. Suurin osa niistä jotka ovat ovat vasta nousemassa esiin.

Maahanmuuttopolitiikasta riippumatta elin jo siinä luulossa, että Perussuomalaisten mukana voisi tulla tervettä, uutta poliittista kulttuuria. En varmaan ole ollut täysin väärässä, enkä olekaan, mutta vähintäänkin lievä takaiskuhan tämä nyt oli. Halla-ahon vahvuus oli minusta nimenomaan siinä, että hän ei ole pyrkimässä mihinkään asemiin. En usko, että hän suostuisi esimerkiksi puolueen puheenjohtajaksi, vaikka siitä maksettaisiin kohtuullisen hyvää palkkaa. Tuskin hän lähtisi edes ministeriksi, jos saisi ajatuksensa ja tavoitteensa muuten läpi. Halla-aho ei ole, toisin kuin Soini, ammattipoliitikko. Voi olla, että Perussuomalaisissa ei ymmärretä tätä kuviota. Puoluejohdon kyllä pitäisi se tajuta.

Summa summarum: Totean edelleen samaa. Päätös, joka minusta on huono, on osoitus linjaristiriidoista, jotka pitäisi selvittää ilman, että selkeästi vääristelevän median ja muiden raivopäiden annetaan vaikuttaa päätöksiin.

Halla-ahon ehdokkuuden torppaaminen ja Soinin oma ehdokkuus olivat molemmat virhepäätöksiä. Sitä oli jo ehkä vaaliliitto KD:n kanssa. Liittoa pidetään pelkästään teknisenä ja tekniset vaaliliitot pitäisi lailla kieltää, koska politiikan ei pitäisi olla peliä asemista, vaan yhteisten asioiden hoitoa. Voipi olla naivi käsitys, mutta niin vain pitäisi olla.

Kirjoitan tämän siis nimimerkillä IDA aivan hyvillä mielin, enkä koe lainkaan häiritseväni kunnioitetun Puheenjohtajan rauhaa, enkä missään nimessä pyri millekään tasaiselle hänen kanssaan, vaikka jonkun rehellisen pelin voisin pelatakin.

Seuraavaksi samalla kanavalla toivottavasti jotain aivan muuta...