tiistai 21. huhtikuuta 2009

Tieteen vaarat

Tiede, tai oikeastaan humanistiset tieteet ovat vaarallisia kyvyssään johtaa intelligentsijaksi kutsuttua typerien ihmisten joukkoa harhaan.

Esimerkiksi ne ihmiset, jotka nyt toteavat tyynesti ja totuuden vastaisesti, kuinka tiede on osoittanut, että mitään rotuja ei ole toteavat heti, kun se muuttuu vaikkapa jonkun queer-tutkimuksen kautta vallitsevaksi "totuudeksi", että nyt, kun tiede viimein on osoittanut kuinka mitään sukupuolia ei ole...

Tämä on tietysti sivusta seuraavalle tarkkailijalle hauskaa, mutta se voi olla sivistykselle kohtalokasta, koska se tekee tieteestä naurettavaa kaikkien järkevien ihmisten silmissä.

6 kommenttia:

Juho kirjoitti...

"Tieteessä" on ongelmana sen metodien monimuotoisuus. Siksi "tieteellinen totuus" on kärsinyt inflaation.

Jotkut tieteelliset tulokset perustuvat tilastojen heuristiseen tulkintaan ja todennäköisyyksiin, jolloin tutkijan halu saada tietynlaisia tuloksia vaikuttaa helposti tutkimuksen kulkuun tiedonkeruusta analysointimenetelmien valintaan.

Kyse ei ole oikeastaan vilpistä, vaan ihmisen alitajuisesta taipumuksesta.

Tiedemies kirjoitti...

Se, että niitä nimitetään "tieteiksi" on suomalainen ilmiö. Anglosfäärissä niillä on ero, ja kategorian "science" alle ei lasketa mitään sellaisia pehmoiluja kuin taloustieteitä tms.

Tiedemies kirjoitti...

Saksankielen "wissenschaft" taitaa olla se, mistä se on suomeen tullut, mutta voin olla väärässä; en ole kieli"tieteilijä".

IDA kirjoitti...

"Saksankielen "wissenschaft" taitaa olla se, mistä se on suomeen tullut, mutta voin olla väärässä; en ole kieli"tieteilijä""

Noin itsekin olen käsittänyt. Ennen oli kaikki paremmin, oli pitkät saksat ja kaikki ;)

Vaikka tässä kovasti suuntaudunkin mannermaisen filosofian pariin, niin täytyy myöntää, että minusta anglojen luokittelussa on tyyliä. Itse koen, että luonnontieteet on täysin eri asia. Näissä filosofioissa on kyllä ilmeisen mielenkiintoista se sopiiko luonnontieteellinen metodi ihmistieteisiin.

Sven Laakso kirjoitti...

Empiirisen tieteen ongelma on se, että kaikki tulokset voidaan aina ja ikuisesti tulkita ainakin kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta. Perinteisesti: 1) miten tulkita kaikki empiria niin, että se vahvistaa jumala-oletusta, 2) miten tulkita kaikki empiria niin, että se vahvistaa jumalattomuus-oletusta.

Myös kaikki luonnontiede, kosmologia ja jopa tekniikka ovat tulkittavissa kahdella tavalla. Mutta varsinkin psykologia, historia jne.

Nykyisin länsimaissa on vallalla ateistinen ja anti-platoninen tulkintalinja. Mutta tämä on vain tulkinnan yksipuolisuudesta syntyvä harha - vastapuolella ei ole ollut yhtä teräviä aivoja. Jokainen oikea tulos voidaan tulkita myös vastakkaista näkökulmaa vahvistavaksi. Kysymys on pohjimmiltaan retorinen.

Ellei jokin empiirinen havainto vahvista myös vastakkaista hypoteesia, se on luultavasti virheellinen. Tieteellisen totuuden mitta onkin ehkä juuri se, että kaikki mikä on totta on täysin moniselitteistä.

IDA kirjoitti...

"Tieteellisen totuuden mitta onkin ehkä juuri se, että kaikki mikä on totta on täysin moniselitteistä."

Tämä on ehkä totta ;)

Buberin ja Levinasin filosofiassa on erityisen mielenkiintoista juuri se, että toiseus nähdään ensisijaisena. Kaikki ajattelu on ajattelua suhteessa johonkin toiseen. Vasta tämän totuuden myöntämisen jälkeen voidaan päästä asiaan.