Yksi jutun lukuisista kommenteista pomppasi kuitenkin silmille:
Finland is not on the Scandinavian peninsula although it is a Nordic country. It is also predominantly Lutheran, not Calvinist. My Finnish fiancee said to me the other day: "I am not a Christian, I am a Lutheran."
Ja tuli heti mieleen, että siinäpä on viisas kihlattu. Jotain erittäin olennaista tuossa on nimittäin tiivistetty.
*via
5 kommenttia:
Käytännössä luterilaisuus ei ole kovin kristillinen siinä mielessä, että siitä on riisuttu kaikki mystiikka, joka kuuluu oleellisena osana varhaisempiin kristillisiin instituutioihin. Me kaikki varmaan ymmärrämme miksi, mutta jotkut muut kristityt näemmä eivät.
Mystiikka on jotenkin sameaa, sekavaa ja painostavaakin. Henkisyys on eri juttu.
En nyt missään nimessä juopottelua kenellekään suosittele, mutta lueskelin juttua körttiläisten kesäseuroista ja siinä oli tarina siitä, kuinka Paavo Ruotsalainen oli sammunut ja kaveri oli heittänyt sen kärryille, ajanut Kuopion torille ja todennut, että nyt olisi kaupan todellinen saarnakone.
Luterilaisuus on kai jotain tommostakin ;)
Tuosta "luterilaisen" lausahduksesta tulee mieleen Prisoner -tv-sarjan päähenkilön lause:
"I am not a number, I'm a free man."
Päälle tulee ivallista naurua.
Ei ihan sama asia. Ääriluterilaisuus on ennen kaikkea hengellistä vapautta ;)
Suosittelen erityisesti Paavo Ruotsalaiseen vahvasti vaikuttaneen englantilaisen saarnaaja Thomas Wilcoxin kirjaa KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA.
Jos jotakuta siis körttiläisyyden juuret kiinnostavat.
Lähetä kommentti