maanantai 11. elokuuta 2008

Pienet kansakunnat

Gruusian tilanteesta ei voi sanoa oikeastaan mitään. Tavallaan on kammottavaa tajuta, että se mitä minä sanon merkitsee täsmälleen yhtä paljon, kuin se mitä EU ja Etyj sanovat, eli ei yhtään mitään. Venäjä sanelee ehdot. Siitä, kuinka monet suomalaiset innolla ryntäävät ymmärtämään Venäjää voisi sanoa jotain, mutta ei nyt yksinkertaisesti jaksa. Rajansa saastan tonkimisellakin.

Sen mitä minulla on sanottavaa olen sanonut tuolla Kansalaiskeskustelussa.

Surullista.

Toisaalta tuli luettua hyvä blogipostaus Uudesta Suomesta. Noinhan se nimenomaan on, joten paskaako tässä.

3 kommenttia:

jukkaaakula kirjoitti...

Pessimismiä on ilmassa.

Suomalainen yhteiskunta on kykenemätön näkemään mitä maailmassa tapahtuu. Kaiken ymmärtäjät hokevat, että sota, terrorismi, rikolllisuus ja muu lähimmäisten hyväksikäyttö johtuu vaikeista kotioloista, rasismista, amerikkalaisten imperialismista tai maahanmuuttajien lähtömaan köyhyydestä.

Peliteoreetikko Peyton M. Young totesi kirjoituksessaan, että yhteisö, jossa kauan on vallinut alhainen kilpailu, on altis joutumaan hyväksikäyttäjien invaasion kohteeksi.

Taloustieteilijä Samuel Bowles taas osoittaa että yhteisö, joka on kauan elänyt rauhassa ilman koflikteja muiden yhteisöjen kanssa, joutuu helposti hyväksikäyttäjien valtaamaksi tai toisten yhteisöjen tuhoamaksi.

Sekä Bowles että Young osoittavat että invaasio tapahtuu niin että ensin kaiken ymmärtäminen (=varaukseton yhteistyön teko) korvaa vastavuoroisuuden (=teen yhteistyötä kanssasi vain jos toimit yhteistön pelisääntöjen mukaan), koska alhaisen kilpailun tilanteessa ymmärtäjät eivät saa tarpeeksi takkiinsa. Esimerkkinä sosiaalivirkailija joka jakaa muitten rahoja ihmisille joilla ei ole edes aikomusta lähteä työmarkkinoille.

Kun kaiken ymmärtäjien määrä nousee liian suureksi vastavuoroisuuden vaatijoiden määrään nähden, hyväksikäyttäjät valtaavat koko yhteisön. Syntyy yleinen epäluottamuksen ja egoismin ilmapiiri, mitä on vaikea enää muuksi muuttaa.

Lintukoto, joka Ruotsissa ja Suomessa on vallinnut, on ollut liian helppo. Hyväksikäyttäjiä on ollut niin vähän ja konflikteja ulkovaltojen kanssa niin vähän, että kaiken ymmärtämisestä on tullut maan tapa.

Kun hyväksikäyttäminen sitten sisäisen rappion ja ulkoisen invaasion myötä nopeasti lisääntyy, yhteiskunta on voimaton puolustuskyvyttömyydessään.

Sitten kaiken ymmärtäjät vielä keksivät että vastavuoroisuuden vaatijat ovatkin pahoja rasisteja. Kaikki muu hyväksytään paitsi vastavuoroisuuden vaatiminen. Vastavuoroisuuden vaatijoita aletaan rangaista, jolloin yhteiskunta tulee vieläkin haavoittuvammaksi.

Kun yhteiskunta heikkenee hyväksikäyttäjien lisääntyessä, egoismilisääntyy, aitoja rakennetaan lähiöiden ympärille, verojen maksuhalu laskee, sukulaisuuteen tai uskontoon perustuvat ryhmät eriytyvät yhteiskunnasta. Syntyy konflikteja ryhmien välille.

IDA kirjoitti...

"Kansakunta ilman ulkoisia vihollisia on tuhon oma", totesivat muinaiset kiinalaiset.

Äsken uutisissa:

- Vaikuttaa tällainen sodan tuhojen näkeminen tapaan suhtautua neuvotteluihin?
- Kyllä se kuuluu tähän kokonaispakettiin

Voiko vitutukseen kuolla?

Ennen oli kaikki paremmin.

Venäjä on ilmeisesti jo julistanut Etelä-Ossetian itsenäiseksi ja vaatii Gruusiaa neuvottelemaan sen kanssa. EU:n ja Etyjin ministerit saavat silti varmaan kuitenkin hotellihuoneet Moskovasta.

jukkaaakula kirjoitti...

Tuo kiinalainen sanankasku on mielenkiintoinen. Kiitis siitä.

Bowles, joka on lempimarksilaiseni, sanoo että yhteiskunta ei ikinä saavuta tasapainotilaa. On kysymys vain siitä kuinka monta prosenttia ajasta olemme huonossa tilassa kuinka kauan hyvässä tilassa.

Valistusmiehet yms. edistysuskovaiset uskovat että olemme juuri saavuttamassa täydellisyyden tilan. Luulen kuitenkin että hindujen syklinen maailmankuva on lähempänä totuutta.

Historia on syklinen - emme tietenkään palaa takaisin pronssikaudelle mutta rappion aika (alhaisen koheesion) ja hyvä aika vaihtelevat.

Kohtaloon pystyy toki vaikuttamaan mutta vain niin että rappiota voi hidastaa ja edistystä vahvistaa.

Jokainen firma elää samaa sykliä, mutta kukin firma on tietysti eri kohdalla sykliä. Jokainen yhteiskunta elää samaa sykiä, jokainen perhe.

Ei ole kysymys mystiikasta vaan tietystä säännönmukaisuudesta.

Kaunista.