Tämä arvio tuskin tekee oikeutta elokuvalle Nooa, sillä katsoin sen kannettavan tietokoneen pieneltä ruudulta ja elokuva aivan selvästi on tehty moderniin elokuvateatteriin suurine kankaineen ja kaikkine mahdollisine tehomahdollisuuksineen. Joka tapauksessa kerronnallisena kuvauksena elokuva ei kovin kummoinen ollut. Itse asiassa luulin sen olevan parodiaa kunnes Russell Crowe ilmestyi ruudulle todistamaan, että kyllä tämä nyt se mainostettu elokuva on. Elokuva toki parani alun luomisen ja syntiinlankeemuksen kuvauksista melko paljon edetessään.
USA:ssa monet ovat arvostelleet elokuvaa siitä, että se ei ole uskollinen Raamatun kertomukselle Nooasta. Raamatun tarina on kuitenkin aika suppea tarinana, eikä sen pohjalle voi ilman omaa säveltämistä tehdä kokonaista elokuvaa, joten tuo arvostelu on aika hölmöä. Toisaalta elokuva ei noudata tarinan teologista tulkintaakaan kuin etäisesti. Nooan tarinahan on aika valoisa ja optimistinen: Kasteen kautta synnit pyyhitään pois, Luoja tekee liiton luomansa ihmisen kanssa aloittaen vuorovaikutteisen kohtaamisen, aurinko paistaa ja sateenkaari taivaalla väreilee liiton merkkinä. Elokuvan sävyt taas ovat vähintäänkin synkkiä. On kuitenkin huomattava, että pysyttäessä uskollisena alkuperäiselle tekstille ei koko tarinaan olisi arkkiin nousemisen jälkeen voinut rakentaa oikeastaan minkäänlaista draamaa.
Elokuvassa draamaa on rakennettu tekemällä Nooasta eräänlainen aikansa Linkola. Kaksi nuorinta poikaa jää arkkiin ilman vaimoa ja vanhimman pojan arkissa olevan vaimon oletetaan olevan hedelmätön. Nooa pitää tätä hyvänä asiana, koska kokee, että hänen Jumalalta saamansa tehtävä on pelastaa vain viattomat eläimet kirmaamaan iloisesti kauniissa, vedenpaisumuksen jälkeen paratiisillisessa luonnossa, todistaen ja varmistaen samalla syntisen ihmiskunnan lopullista tuhoa. Nooan isoisä, vanha Metuselah on kuitenkin mystisluonnollisilla taikatempuillaan tehnyt Seemin vaimon hedelmälliseksi. Raskaus ilmenee arkissa ja Nooa tekee päätöksen: Mikäli lapsi on tyttö, eli pystyy synnyttämään uutta elämää, hän tappaa tämän heti, mikäli poika, niin syntynyt saa elää ja olla viimeinen ihminen. Arkkiin on myös salaa pelastautunut jäniksenä seilaamaan syntisten kuningas, Kainin jälkeläinen, jonka avustuksella Haam, katkerana siitä, että Nooa ei auttanut hänen vaimoaan arkkiin, päättää tappaa isänsä. Eli kaiken kaikkiaan äärimmäisen synkkää ja pessimististä tarinaa.
En tiedä pitäisikö olla huolestunut, mutta olen nyt kuitenkin vaikka tavan vuoksi. Elokuvan hellimä ajatus ihmisen puhtaasta pahuudesta ja tuhoisuudesta on hämmentävän yleinen nykyään. Toki Linkolan kaltaisten ajattelijoiden esittämiä näkemyksiä paheksutaan, mutta se tehdään vain verhoamalla ne samean sentimentaalisuuden varjoon ilman niiden moraalista kyseenalaistamista. Nooan päätös olla tappamatta Seemin vaimon kaksostyttöjä perustuu elokuvassa aika pitkälle ainoastaan siihen, että hän ei sääliltään pysty siihen. Mitään moraalista oikeutusta ihmisen elämän jatkumiselle ei anneta ja kuvan loppukin on surumielisen sekavasti ajelehtiva.
Yksi elokuva, edes Hollywoodin suurtuotanto, ei tietenkään kuvaa koko kulttuuria, mutta tietynlaista elämänvoiman hiipumista ja yleistä pessimismiä on kyllä havaittavissa laajemminkin. Ellei luonnon ja ilmaston täysi tuhoutuminen, niin ainakin aina edessä oleva työvoimapula kyllä lopulta rusentaa kulttuurin totaalisesti kasaan. Sellainen on tietenkin tyhmää ajattelua, joten laitetaan loppuun pieni runonpätkä alkuperäisestä Nooan tarinasta:
"Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylvö eikä korjuu,
ei vilu eikä helle,
ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö"