perjantai 20. toukokuuta 2011

Vihaan ihmisoikeuksia

Nurmikkoa ajellessa tuli hiki. Se pilasi aivan täysin hyvän ryssäläistshehovilaisen meiningin, joka ei tunnu palaavaan edes näin puutarhamajassa marjaviiniä nautiskellen ja silakkafileitä valkosipulikastikkeen keralla syöden. Elämä on kovaa. Voisi laittaa tietokoneelta Bachia soimaan, mutta ei se elävälle viulistille pärjää, eli kärsitään nyt. Proletaarin elämä maassamme nyt vain on tällaista näinä ankeina aikoina. Pitäisi lietsoa mieleensä tahtoa valtaan, mutta sitäkään ei nyt vain jaksa.

Enkä oikeasti vihaa. Laiton vain otsikon noin, koska Helsingin Sanomien juttu Jussi Halla-ahosta huvitti minua. Uskon vakaasti, että ihmisen oikeudet ovat ne, jotka Jumala on hänelle antanut. Ei enempää, eikä vähempää. Kaikki muut määrittelyt tässä asiassa ovat alusta asti, aina ja ikuisesti määrätty törmäämään seinään kipeällä tavalla, joten en edes kallista niille korvaani. Vain ymmärrys ikuisen totuuden ylivoimaisuudesta voi yleensäkään pelastaa ihmisen. Eikä sitä tarvitse keksiä tai määritellä, koska se on annettu. Otetaan se kiitollisuudella vastaan ja levätkäämme siis hetki. Johan jo näiden kahden kappaleen jälkeen alkaa vaikuttaa siltä, että kyllä tässä taas ryssäläisen joutilas, totuutta tavoitteleva tunnelma palaa.

3 kommenttia:

vieras kirjoitti...

Onko kissa viihtynyt pihalla kevään edetessä kohti kesää?

IDA kirjoitti...

On. Ihan hyvin.

Alkukeväästä se hullaantui ihan täysin ja metsästi niin innokkaasti, että kävi vain syömässä. Söi muuten enemmän kuin tienasi :D.

Nyt se alkaa taas nukkumaan päiväunia ja viihtyy sisälläkin.

suvaitsematon kirjoitti...

Minun Bach suosikkini
http://www.youtube.com/watch?v=3Mn1ibFdXDU&feature=related