Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli hyvä Vieraskynä: Velkakriisin hoito lisälainalla on vastuutonta.
En väitä, että minusta olisi tullut talouspolitiikan asiantuntija ja, että asia olisi juuri noin. Väitän kuitenkin, että tuo on perusteltu ja mahdollisesti täysin oikea näkemys, jollaisia pitäisi olla enemmänkin esillä poliittisessa keskustelussa. Sen jälkeen, kun ymmärrettäisiin, että yleistilanteen ratkaisemiseen ei välttämättä ole vain yhtä oikeaa tietä voitaisiin siltä pohjalta keskustella siitä olisiko sittenkin Suomen etu olla kuitenkin mukana näissä ratkaisuissa. Siis ihan itsekkäistä syistä. Sekin on kuitenkin mahdollista. Huonon ratkaisun selittäminen yleisesti hyväksi on kuitenkin tyhmyyttä.
Arvasin, että Vasemmistoliitto haetaan hallitukseen. Veikkaan, että se voi jopa korvata vihreät tai KD:n. Toisaalta ei tämäkään pohja sen huonompi ole, kuin muut vaihtoehdot ilman PS:ää. Näkisin, että kaikissa mahdollisissa kuvioissa PS:llä on mahdollisuudet tehdä hyvää oppositiopolitiikkaa ja jopa vaikuttaa hallituksen päätöksiin. Ellei oteta huomioon sitä, että talous tullee olemaan täysin kuralla, niin muuten voi varmasti olla kohtuullisen huoleton, ainakin verrattuna edellisen hallituksen aikaan. Mikä tietenkään ei ole paljon, mutta jotain kuitenkin.
4 kommenttia:
Sen jälkeen, kun ymmärrettäisiin, että yleistilanteen ratkaisemiseen ei välttämättä ole vain yhtä oikeaa tietä voitaisiin siltä pohjalta keskustella siitä olisiko sittenkin Suomen etu olla kuitenkin mukana näissä ratkaisuissa. Siis ihan itsekkäistä syistä. Sekin on kuitenkin mahdollista.
Tuon sanoit hyvin! Voisikohan tuota kautta palata lähtöasetelmiin?
Ei kyse ole mistään talouspolitiikasta vaan pelkästä politiikasta.
Jos ulkoinen devalvaatio sallittaisiin Kreikassa ja Portugalissa, euro-projekti ajaisi karille. Kynnys irrottaa maat eurosta on siksi suuri, vaikka euroalueella nämä maat eivät koskaan nouse jaloilleen.
Ulkoinen devalvaatio on toimenpiteenä poliittisesti helpompi kuin sisäinen devalvaatio, joka jopa Suomessa 90-luvulla sai ihmiset kaduille.
Kari Rydman:
En oikein usko, että enää voisi. Tietysti varmaan, jos nykyiset neuvottelut menisivät jumiin. Toisaalta ihan selvästi laajempi EU-kuvio tässä on taustalla, joten odotellaan muiden maiden järkiintymistä.
Perussuomalaisilla edessä loistava tulevaisuus.
Perussuomalaisilla on selkärankaa vastustaa PIIGS-pelastuksia. Kuulostaa suorastaan itävaltalaiselta!
Pasi Matilainen - Ei käy kateeksi - Kataisen, Rehnin & co. tiukka paikka
Kun ongelmamaat alkavat aikanaan yksitellen kaatua velkajärjestelyyn, on velkojien tilalle suurelta osin ehditty vaihtaa mukamas "ongelmattomat" maat veronmaksajineen jättivelat myöntäneiden pankkien sijasta.
[...] On siis ymmärrettävää, miksi Katainen ja kumppanit niin vakuuttavasti - ja vakuuttuneina - toistavat mantraa ongelmamaiden auttamisesta. Heidän on pakko, koska muuten he joutuisivat myöntämään hukanneensa koko poliittisen uransa ja useissa tapauksissa koko elämänsä asiaan, jonka he joutuisivat näin myöntävään olevan kestämätön - byrokraattisen sosiaalivaltion rakentamiseen.
Andy Duncan - The Austrian School Returns to Europe
Yes, although the Bundesbank did inflate its currency like all other central banks, its intimate knowledge of the consequences of Weimar caused it to inflate a lot less than the rest, with perhaps its only rival in fiat-currency hardness being the Swiss National Bank.
[...] The Bundesbank had won; it had forced the others to declare the bankruptcy. It had followed its hard money philosophy and not succumbed to the pressure of other governments. Anyone who inflated more than the Bundesbank was showing its citizens a weak currency. The Deutschmark, in turn, was respected throughout the world and very popular among Germans. It brought relative monetary stability not only to Germany, but to the rest of Europe as well.
[...] However, the "problem" remained of how to get the German people to give up their "evil" independent Bundesbank and its relatively honest-money policies? Obviously, German politicians would go along with the plan.
[...] This was constructed in the form of the Stability and Growth Pact, in which other, non-German, members of the eurozone would be forced to jump rigorous financial hurdles and to pass continuing acid tests. This was in order to prevent the Mediterranean La Dolce Vita lifestyle — fueled by the printing presses of the peseta, the lira, and the drachma — from diluting the iron-hard rules of the soon-to-be-ex-Bundesbank.
It was all a despicable sham, of course, and nobody believed any of it, especially the lying politicians of Germany, even when it was being put together. But as they say with the eternal hope of marriage; proceed in haste and repent at leisure. The German people were thus hoodwinked into giving up their precious Bundesbank, which had served them so well since 1948
Olen huomannut, että PS on käytännössä oikeistolaisempi puolue kuin kokoomus (ruuhkamaksujen vastustus, ilmastoverojen vastustus, sosialistisen maahanmuuton vastustus, PIIGS-pelastuksien vastustus, vaatimus energiaverojen laskemisesta).
Lähetä kommentti