Iltasanomissa oli tänään hyvä kolumni pääkirjoitussivulla. En kuitenkaan seonnut tästä, vaan tyydyin pelkkään kahviin vaikka kahvilassa olisi ollut ikiaikaiseen tapaan oluttakin tarjolla.
Ruotsin kuningaspari oli Puolan vierailullaan tohtinut arvostella ruotsalaisen intelligentsijan idolia Stieg Larsonia toteamalla, että eivät pidä tämän kirjoista. Ruotsalainen intgelligentsija oli nostanut asiasta metelin ja Ruotsin hovi oli pakotettu ylistämään Larsonin kirjoja intelligenttien seiskalehdissä, joissa nämä julkaisevat näkemyksiään.
Larsonin kirjojen maailmankuvahan on todella synkkä ja pahuutta täynnä. Kirjalliselta tasoltaan ne ovat selkeästi huonompia kuin Kalle Kustaa Korkin seikkailut, joiden välittämä kuva maailmastakin on muuten huomattavasti realistisempi. Se, että Larssonin kirjojen kaltaista roskaa ei saisi arvostella on mielenkiintoinen ilmiö ja kertoo loppujen lopuksi aika paljon ruotsalaisesta intelligentsijasta itsestään. On luotu eräänlainen jumittunut ja kanonisoitu maailmankuva, jossa pahuus on määritelty joidenkin ihmisryhmien kiinteäksi ominaisuudeksi ja hyvyys taas joidenkin muiden. Pahuuteen saa sitten kohdistaa kaikki mahdolliset väkivaltafantasiat ja pahat teotkin. Mikäli joku horjuttaa tätä kaanonia edes toteamalla, että ei pidä siitä, niin se on todellinen kauhistus.
Iltasanomien onnistuneesta kirjoituksesta huolimatta en rupea ostamaan lehtiä. Noin enimmäkseen köyhän ei kannata niitä lukea.
1 kommentti:
Pohjoiskymenlaaksolaiset voisi tehdä Kouvolan unelmoitujen pilvenpiirtäjien sijaan yhtä korkean Sami Hyypiän patsaan. Eräänlaisen Kymen kolossin :D
Saksassa saa varmaan erittäin hyvää valmennuskoulutusta ja se taas on eduksi maajoukkueelle. Itse luotan siihen, että Paatelaisen valinnat ovat tähdättyjä joukkueen rakentamiseen tulevan, ilmeisen ylimenokauden yli.
Lähetä kommentti