Politiikkaa ( ja tärkeämpää )

Vaalien todelliset voittajat ovat jo selvillä. He ovat ne noin 100 onnellista, mutta onnestaan tietämätöntä ihmistä, jotka saivat käsiinsä Freddy Van Wonterghemin ja Mirka Salon yhteismainoksen, johon korkean omakätisesti piirtelin tussilla ehdokkaiden numerot. Keräilyharvinaisuus, jonka lupaan pyydettäessä signeerata sitten joskus.

Vapaa-ajan asiantuntijana vietin siis viikonlopun Ruonalan vapaa-ajan markkinoilla. Politiikan teko markkinoilla on yllättävän leppoisaa ja hauskaa, ja toisaalta myös asiapohjaista. Siihen soisi törmäävänsä useamminkin. Tosin ei välttämättä tärkeinä pyhinä, mutta näin nyt kävi, että sitä joutui Ruonalan jalkapallohalliin, joka ei kyllä varsinaista tarkoitustaan ole täyttänyt, sillä KTP pelaa kakkosessa, eikä eurcupeissa. Yhdellä käytävällä olivat siistissä rivissä puolueiden teltat järjestyksessä IPU, KD, Kokoomus, SDP, PS, Keskusta, Vasemmisto ja Vihreät.

Ensimmäisen shokkini koin Kymen KD:n teltalla. Juteltuani ohimennen yllättävän pätevän tuntuisten ehdokkaiden kanssa näin Kotkan KD:n vaalivideon. Siis uskomattoman hieno suoritus puhtaasti amatööripohjalta. Älykkäät ja hyvät eivät tee mainostoimistoilla mitään. Ja heti sen perään markkinoiden lavalla esitettiin Kymin KD:n vaalilaulu ( tässä vanhassa kulttuurikaupungissa Haminassa tallennettu versio ). Mieleeni alkoi väistämättä hiipiä salakavalan sekavasti ajatus, että minunhan pitäisi äänestää Kristillisdemokraatteja. Mutta pois sellainen mielestä, omia ei jätetä. Sisua ja kiukkua nostikin välittömästi se pelin politiikka, jonka kohteeksi vaatimaton, mutta valaistunut puolueemme joutui: Oli itsestään selvää, että kymmenennen polven pyttisläinen Raul Lehto voittaisi kalankäsittelykilpailun, joten hän osallistui siihen puolueen edustajana. Perkuupöydälle tuotiin kuitenkin jotain muikkuja. Ei muikku mikään kala ole. Olosuhteisiin nähden kisa sujui kuitenkin hyvin. Lopullisesti tilanteen palautti normaaliksi Juho Eerolan loistelias, isänmaallinen mieslauluesitys, joka jäi mieleen markkinoiden parhaana taide-elämyksenä, mikä hyvin sopiikin puolueelle, jolla puolueista ainoana on kulttuuripoliittinen ohjelma ja joka historiallisesti on onnistunut herättämään jopa kulttuuripoliittista keskustelua ennen vaaleja. Ensimmäinen päivä sujui siis ohjelmallisesti kulttuurillisissa merkeissä sen ohella, että ihmisten kanssa puhuttiin politiikkaa ja pakkailtiin mainoskasseja.

Toisena päivänä huomasi heti, ketkä luottavat paikallisuuden voimaan. Häkämiestä ( Sodoma ) ja Tiusasta ( Stasi ) ei lasketa, joten PS ja KD olivat ainoat puhtaasti paikalliset joukkueet paikalla. Keskusta oli ostanut Väyrysen, SDP Urpilaisen ja Vihreät JJ. Kasvin vahvistuksikseen. Ei juuri auttanut. Seisomme ylväästi loistavana valona pimeyden ytimessä toisella puolellamme Väyrynen ja toisella Urpilainen. Nämä kaksi aiheuttivat hetkellisen sekaannuksen tukkiessaan kentän, mutta tilanteen selkiydyttyä oli selvää, että voitto oli meidän. Molemmat näistä ryöväreistä ja ostopelaajista pitivät vielä lavalla puheet, mutta niitä tuskin kukaan muistaa. Tekniikan tohtori JJ. Kasvin olen aina kuvitellut olevan niitä harvoja vihreitä, jotka ymmärtävät ydinvoimasta joitain, mutta niin hän vain lavalla paasasi Japanin toteutumattomasta ydinkatastrofista ja kuinka sen vuoksi ei ikinä ydinvoimaa Suomeen, mikä on vaaleissa tärkeä kysymys. Ei mahda kantaa vaaleihin asti kuitenkaan, vaikka vihreiden puoluetoimistossa varmasti toivotaankin, että ydinvoimalat olisivat tällä hetkellä Japanin suurin huolenaihe.

Paljon muutakin hienoa tapahtui, mutta siinä noin pääpiirteissään. Eli mukavaa oli, mutta väärinä päivinä, joten hallilta suoraan korvat luimussa junalle, suistolta yläjuoksuun Kouvolaan ja kirkkoon. Saarnassa pappi muistutti kuin tilauksesta kenen kutsua kaikissa tilanteissa todella kannattaa kuunnella ja oli, kuten aina, tietenkin oikeassa. Mutta kuten jo sanottu, nyt kävi näin.

Todettakoon lopuksi, että on ihan puhdasta kommunismia järjestää vaalit sunnuntaina ja suorastaan tieteellistä kommunismia on järjestää ne Palmusunnuntaina. Silti koen velvollisuudekseni mennä ja antaa ääneni moista kommunismia vastaan. Toivottavasti mahdollisimman moni tekee samoin ja myös äänestää oikein, eli Perussuomalaisia.