Homovastainen

Ajat ovat sellaisia. Mikäli toteaa, että kirkolla on oikeus pitää oma avioliittokäsityksensä ja myös oikeus julistaa sitä ja sen ohella suhtautuu nuivasti siihen, että homoilla olisi oikeus perheen ulkopuoliseen adoptioon, niin välittömästi on tuhansia teiniaivoja kiihkoissaan huutamassa kurkku suorana homovihasta. Tällaiseltahan julkinen keskustelu siis näyttää.

Koska näin on, ilmoitan tässä olevani sekä homovastainen, homofobinen, että jopa homovihainen. Mitä erilaisiin dialogeihin ja keskusteluihin tulee, niin toteaisin, että pitäkää tunkkinne.

Liberaaleille vinkujille voisin toki vielä todeta, että hypätkää nyt jo alas sieltä rotevien homojen olkapäiltä: teidät on kyllä jo nähty. Totaalikyllästyneenä, täältä tähän.

P.S.

Tällä ei siis ollut juurikaan tekemistä tekemistä herätys- ja lähetysliikkeiden Älä alistu! - kampanjan kanssa, vaan siitä lukemani kommentoinnin niin Kotimaa24 - sivuilla, YLE:n siitä tekemien uutisten ja listojen, joissa sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavia ehdokkaita kutsutaan homofoobikoiksi ja joita sattumalta tuli luettua ja kuultua yhtä aikaa. Kyseisestä kampanjasta olen erittäin pitkälle samaa mieltä kuin Palaneen käryä - blogi tai Samuli Siikavirran blogi. Kampanjan ajatus, että maailman paineissa ei pidä alistua on aivan hyvä, mutta kampanja on aloitettu ja kohdistettu väärin. Homoseksuaalisuus on varmaan pienimpiä ongelmia siinä menossa, joka nykynuorille erilaisia, kristillisyydestä vierottavia paineita luo. Ja se, että kansankirkon sisällä ajatetaan erilaisia poliittisia agendoja sukupuolietiikan kautta on aikuisten ja kansankirkon oma ongelma ja siihen taisteluun ei nuoria juuri kannattaisi sotkea.

Mutta siis joka tapauksessa, jos rintamalinjat halutaan vetää niin, että sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen on homovastaisuutta, niin sitten olen homovastainen, eikä koko juttu paljoakaan muuten kiinnosta. Ekumenian nimissä tosin olisi kiva, jos kansankirkko pysyisi kristillisenä.