Tänään on Suomen suojelupyhimyksen Pyhän Henrikin juhlapäivä. Vaikka kristinusko tuli ilmeisesti idän kautta Suomeen jo kauan ennen Pyhää Henrikkiä, voimme olla kiitollisia vaikka siitä, että se yleensä tuli. Ja ainakin tänään, vaikka tästä ei mitään riitaa kannata rakentaa, muistella sitä, että meille oli jo kehittymässä itsenäinen, rikas kristillinen kulttuuriperinne, ennen kuin valtion ahne rautahanska sen alati tyhmenevine kuninkaineen joksikin aikaa kukisti.
Näin ajattelisin idän ja lännen rajajoen rannalla.
5 kommenttia:
Ei hullummin ajateltu. Varsinkin jos ajattelee Kustaa I Kirkonryöstäjää...
Ilman Birger Jaarlia Suomesta olisi voinut kehittyä kansallisvaltio jo keskiajalla. Piispa Tuomas teki aika hyvän pohjatyön - jos jostain olisi saatu paikallinen kuningas, Birger Jaarlin valloitusretki olisi voinut jäädä tekemättä.
Olisiko paras jos Suomen suojelupyhimys olisikin piispa Tuomas?
Olen pähkäillyt niin että Suomen alueella olisi ollut parasta omaksua kristinusko oma-aloitteisesti, ennen kuin ruotsalaiset valloittajat alkoivat tulla lännestä. Tällöin hurrit eivät olisi voineet propagoida sillä että tuo pakanasuomalaisille kristinuskon.
Ilmeisesti kristinusko oli kuitenkin tullut ikään kuin "ajoissa". Liekö sitten kyse ollut siitä että suomalaisten olisi pitänyt valita keskuudestaan yhteinen kristitty kuningas, jonka johdolla ruotsalaisten valtausyrityksiä olisi torjuttu.
Miten on mahdollista että liettualaiset pysyivät pakanoina 1400-luvulle asti, kunnes omaksuivat katolisen uskon omin päin. Puola, Saksalainen ritarikunta ja idässä ollut Novgorod ei onnistunut valtaamaan Liettuaa eikä tuomaan uskoaan. Olisiko suomalaiset heimot voineet tehdä samoin?
vieras:
"Olisiko paras jos Suomen suojelupyhimys olisikin piispa Tuomas?"
Häntä ei ole kanonisoitu. Tietääkseni.
Autuas Hemming on ( tai beatifikoitu kuka näistä käsitteistä tietää? ), mutta ilmeisesti hänenkään kanonisoimisprosessiaan ei kai aiota mitenkään jatkaa pyhimykseksi asti. Tosin autuaskin voi olla suojelupyhimys varmasti.
Kari Rydman:
Olisiko liian jälkijättöistä politiikkaa vaatia niitä takaisin? :)
IM:
Samankaltaisen käsityksen sain ihan perushistoriaa lukemalla. Mutta myös sellaisen, että tilanne oli kohtuu hyvä tuossa suhteessa vielä Kustaa Vaasan poikien tapellessa kruunusta ja menetettiin sitten.
Reformaatiossa varmasti oli puolensa, mutta myös huonot puolensa Suomen itsenäisen aseman kannalta varsinkin siinä, että valtio otti kirkon hallintaansa.
Amatöörinä ja ihan lonkalta päättelen että katolisena aikana Ruotsin ote Suomesta oli löysempi kuin reformaation jälkeen. Myöskin katolisen ajan kirkolliset ja kulttuuriset ja kauppayhteydet Eurooppaan taisivat katketa reformaatioon.
Matruuna tai IDA osaa varmaan vastata tähän paremmin.
Lähetä kommentti