tiistai 25. tammikuuta 2011
Mitäs minä sanoin
Video via.
Sota jatkuu ja rauhanliike on hyytynyt, kuten ennustettiinkin. Jenkeissä ainoastaan konservatiivit Pat Buchananin tyyliin ( paleokonservatiivit ) pitävät linjansa ja vaativat edelleen USA:n armeijan vetämistä maailmalta, kuten ovat aina vaatineet. Myös libertaareille ja muutamille harvoille vasemmistolaisille on syytä nostaa hattua linjakkuudesta.
Vasemmistoliberaali rauhanliike taas hyväksyy sodan ja tappamisen kunhan sillä ajetaan heidän oletettua arvomaailmansa. Ja tähän pelkkä imago riittää. Se, että Obaman ulkopolitiikka on käytännössä sama kuin Bushin ulkopolitiikka ei sitä häiritse lainkaan. Ei edes Euroopassa, eikä Suomessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että tilanne on jotain samantapaista kuin Nixonin ja Vietnamin kohdalla. Nixonkin päätyi presidentiksi mielikuvalla, että hän lopettaa demokraatti Johnsonin aloittaman sodan.
Vaan kuinkas sitten kävikään?
Sotavoimat syrjäyttivät Nixonin vilunkipelillä? ;)
No joo. Rauhanliikkeen käyttäytyminen ei kuitenkaan ollut vastaavaa, vaan se oli täysissä töpinöissään koko Nixonin hallituskauden ajan. Nyt se on ihan oikeasti täysin hiljaa.
Rauhanliikkeen käyttäytyminen ei kuitenkaan ollut vastaavaa, vaan se oli täysissä töpinöissään koko Nixonin hallituskauden ajan.
Oli, mutta erotus on siis se, että Nixonin kohdalla kyse oli jonkinasteisest PR-mokasta. Nixon oli itse kuitenkin kveekarina vakaumuksellinen pasifisti, ja silti hänet muistetaan lähinnä Vietnamin sodan kiihdyttämisestä ensimmäisellä kaudellaan.
Rauhanliike oli liikkeellä rajusti jo Johnsonin kaudella, ja vuoden 1968 vaalit käytiin aika hulabaloon ympäröiminä. Nimenomaan demokraatit saivat siinä siipeensä aika pahasti.
Nythän tilanne oli sikäli toinen, että mitään vastaavaa sekoilua ei ollut edes Bushin kaudella. Nykypäivän rauhanliikkeen ihmiset osaavat käyttäytyä, suuret ikäluokat nyt olivat muutenkin sellaisia sikamaisia öykkäreitä. Ketään ei heitelty virtsalla täytetyillä muovipusseilla tms.
Nykypäivän rauhanliikkeen ihmiset osaavat käyttäytyä, suuret ikäluokat nyt olivat muutenkin sellaisia sikamaisia öykkäreitä. Ketään ei heitelty virtsalla täytetyillä muovipusseilla tms.
Ehkä näin. Tosin itse olisin taipuvainen näkemään 60-luvun touhuissa vielä sellaista hyväntahtoista hörhöilyäkin. Siitä sitten politisoiduttiin ja luonnollisesti väärin.
Kansainvälinen rauhanliike on hämärä käsite, mutta tuo "hiljeni kuin seinään" - ilmiö on ihan todellinen. Itse tosin en tosiaankaan ole seurannut jenkkien uutisointia, mutta tuo näkyy vaikka siitä miten Suomessa nykyään suhtaudutaan sotaan. YLE:n uutisia seuraamalla voisi melkein luulla, että ei USA edes missään sodi. Eikä kukaan tosiaankaan marssi missään tai pidä möykkää asiasta. Bushin kaudella oli ihan toisin.
Suuren & Mahtavan tuki kansainväliselle rauhanliikkeelle loppui - syy-yhteyttä..??
En tiedä koko ukosta paljon mitään. Onko Pat Buchanan ideologi vaiko pragmaatikko, realisti ja reaalipoliitikko? Wikipediassa törmäsin termiin traditionaalikatolinen.
Obama yrittää hävittyjen kongressivaalien jälkeen lähestyä keskustaa ja päästä toiselle kaudelle. Yritys voi toki onnistua, koska republikaaneilla ei ole juuri nyt tulossa erityisen vahvaa ehdokasta.
Obaman linjanmuutos on siis täysin samanlainen kuin edellisellä demokraattipresidentillä. Clinton yritti kunnianhimoista terveydenhuoltouudistusta ensimmäisen kautensa alussa ja epäonnistui. Sen jälkeen linja muuttui ja toinen kausi kutsui.
Clinton sai kuitenkin vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin Obama vasemmistolaisen kongressin kanssa.
Ilkka:
Voi tuossa olla syy-yhteyttä, mutta ei päde tähän, että Bushin kaudella USA:n ulkopolitiikkaa arvosteltiin rajusti, mutta nyt tuskin edes laimeasti vaikka se on samaa.
Vieras:
Buchanan oli Nixonin aikana Nixonin, Fordin ja Reaganinkin "neuvonantaja" - tai miksi sitä nyt voisi nimetä - ja ollut kohtuullisen lähellä republikaanien presidenttiehdokkuutta itsekin. Nykyään hän on ollut aika oppositiossa. Enemmän yhteiskunnallinen kirjailija, kommentoija ja toimittaja, kuin poliitikko.
En tiedä onko hän varsinaisesti traditionaalinen katolilainen. Riippuu varmaan mitä sillä tarkoitetaan. En ainakaan muista kirjoituksia liturgisista jutuista ;)
Empiirisesti tarkastellen Clintonin toisen kauden talouspolitiikka oli terveempää kuin vuosikymmeniin. Todella rakettimaiseen nousuun USA:n julkinen velka lähti Reaganinen kaudella. Johnson ja (ja osin Nixon) tosin huijasi sekä amerikkalaisilta, että oikeastaan myös länsieurooppalaisilta rahat kun Bretton-Woods-pelleilyä pidettiin yllä, eli "kultakannasta" huolimatta painoi rahaa laikka punaisena.
Reaganomics toki osin onnistui, mutta minusta on jotenkin surkuhupaisaa, miten "oikeistolaiset" esittävät hänet jonkinlaisena sankarina, vaikka hänen talouspoliittinen linjauksensa oli suunnilleen se, että verot alas ja kulutus ylös, joku maksaa sitten joskus.
Oheisesta kuvasta voi kuikuilla eri USA:n presidenttien vaikutuksia velkaantumisasteeseen.
Eisenhower ja Nixon ovat olleet ainoat republikaanipresidentit, jotka ovat painaneet velkataakkaa alaspäin. Kaikki muut ovat sitä nostaneet. Vastaavasti demokraattipresidenteistä Clinton käänsi velan laskuun jo ensimmäisen kauden lopulla, Rooseveltin kausi oli anomalia toisen maailmansodan takia, ja ainoastaan Obaman kaudella on selkeää nousua. Tämäkin jää vielä nähtäväksi pidemmällä aikavälillä, koska iso osa velan kasvusta tuli toimenpiteistä, jotka Bush aloitti.
Itse en ole huomannut, että Reaganin ihailu johtuisi talouspolitiikasta. Enemmän siitä, että reaalisosialismi otti ja loppui. Ja toisaalta Reaganin arvostelu oli ihan mieletöntä, mikä herätti vastareaktion.
Reagania voi ihailla vaikka tästä syystä.
Itsehän olisin äänestänyt Hillary Clintonia mieluummin kuin McCainia. Uskon, että Clinton mahdollisesti olisi vetänyt nämä uudistukset tyylillä ja taidolla läpi. Ja se olisi sitten ollut siinä. Sen jälkeen olisi voitu keskittyä niiden seurauksiin ja katsoa missä mennään ja mitä parannettavaa mihinkin suuntaan on.
Ja edelliseen, unissani kirjoittamaani kommenttiin korjaus: Buchanan ei siis ollut Fordin ja Reaganin neuvonantaja Nixonin aikana, vaan heidän omilla presidenttikausillaan :)
Reagan oli minusta jonkinlainen huijari. Hän on sankari "oikeistolle", koska julisti leuka väristen jonkinlaista libertaarin minivaltion ja konservatiivisen pamputuksenmaksimoinnin sekamelskaa.
Talouspuolella politiikka oli sitä, että veroprogressio leikattiin yläpäästä, mutta menoja lisättiin, eli puhdasta "verot valtion maksettavaksi"-tyyppistä populismia. Sota huumeita vastaan ja vaikka mitä, kyllä lanseerattiin täysillä, mutta sekin tarkoitti lähinnä sitä, että rahoitettiin verikourahallituksia Etelä-Amerikassa. (Hauskana yksityiskohtana muuten oli, että kokaiinin hallussapitorikoksia muutettiin niin, että pulverimainen "nenäkarkki" pysyi edelleen hyvin lievästi rangaistuna, mutta kökköinä myytävästä emäsmuodosta eli crackistä alettiin rankaista rankimman mukaan.)
Reagan oli yksi koko maailmanhistorian vastenmielisimpiä poliittisia ilmiöitä, jonkinlainen kyynisyyden huippu. En puhu nyt henkilöstä itsestään, uskon, että Reaganin huoli amerikkalaisesta nuorisosta, syntymättömistä lapsista jne. oli varmasti aivan aitoa.
Reaganin kausi aloitti kuitenkin tämän "value votes"-aivovammakonservatismin, jossa siis kyynisesti laitetaan pystyyn hallinto, joka miehitetään sitten konnilla ja front-man on herttainen ja rakastettava hahmo.
(Sanavahvistus: undumb)
Nuo sanavahvistukset ovat hauskoja. Minulla on nyt "harizeth" joka jotenkin tuo mieleen jotain pinnallisen vanhatestamentillista. Sulla kuitenkin nyt osui vähän väärään ;)
Tuosta pamputuksesta voisi ottaa esimerkiksi vaikka sen vanhan tapahtuman, jossa Buchanan asettui Piss Christin "kieltävän" kansanliikkeen keulahahmoksi. Siinähän ei ollut tarkoitus kieltää mitään, vaan todeta, että kansalaisilla on oikeus kieltää jonkin teoksen esillepano museossa, joka rahoitetaan kansalaisten verorahoilla. Ei siis ollut tarkoitus kieltää mitään, vaan kyseenalaistaa se mitä julkisen vallan tulee tukea. Asia kuitenkin käännettiin niin, että konservatiivit vastustavat taidetta sinänsä, vaikka todellisuudessa kyse oli siitä, että Piss Christin ja vastaavien teosten tekijät ja niiden ympärillä toimiva liiketoiminta kerjäsi ja vaati kansalaisilta taloudellisia etuja ja taloudellista hyvinvointia. Ei kaikki mikä voi toimia taloudellisesti kannattavasti ole hyvää.
Itselleni aikanaan Trustin lukeminen oli aika valaiseva kokemus, joka vahvisti sitä mitä itse olin kokenut. Toimiva ja pitkäjänteinen yritystoiminta ja talouselämä ovat aika syvälle juurtuneita paikallisiin kulttuureihin. Ei Italiaan voi viedä jotain suomalaista mallia toimia eikä päinvastoin. Ehkä joku saa jonkun pikavoiton, mutta enemmän menee niin sanotusti paskaksi.
En väitä, että jenkkiläinen malli olisi hyvä, mutta tuolla tavoin keulakuvien varassa se toimii myös liberaalilla puolella.
Toki asia on noin, itse kommentoin vain tätä minusta vähän kummallista "totuutta" siitä, kuinka demokraatit aina turvottavat liittovaltiota ja republikaanit pelastavat talouden, kun USA:ssa asia on ollut aivan päinvastainen.
Tätä pidän ehkä konservatiivisen populismin hölmöimpänä piirteenä, ja sen tärkeimpänä epärehellisyytenä. Suomessa kokoomusta on perinteisesti pidetty jonkunlaisena konservatiivisena puoleena, mutta sillä on nykyisin jotenkin tällainen vähän samanlainen linja, eli verot alas, kulutus ylös.
Mitä sanot kulttuureista on tietenkin totta. Vieraan kulttuurin ymmärtäminen ja omaksuminen on iso haaste, se ei onnistu tuosta vaan. Eikä takuulla sillä lailla, että mennään ja tarjotaan omaa kulttuuria ja todetaan, tehkää näin niin hommat hoituu...
Ainoat, jotka siinä jotenkin ovat onnistuneet, olivat Englantilaiset liberaalit 1800-luvulla. Siitä on hyvä repiä...
Itse olen konservatiivi, mutta en tiedä olenko oikeistokonservatiivi. Olisin esimerkiksi ihan valmis niin protektionistiseen politiikkaan, kuin vain käytännön seikat antavat myöten ja toisaalta siihen, että valtio todella panostaa kansalaisten hyvinvointiin maksoi se jotain tai ei.
Nykykokoomus ei minusta edusta lainkaan konservatiiveja. Kokoomuksen nuorilta toivon paljonkin. Ihan demokratiankin vuoksi olisi hyvä, jos Suomessa olisi oikeistokonservatiivinen puolue.
Tuo englannin liberaalien onnistuminen on vähän niin ja näin. Riippuu millä aikajaksolla onnistumista tarkastellaan ja toisaalta pitivätkö siirtomaat sitä onnistumisena. Ja silloinen liberalismi ei talouspoliittisesti ollut kai mitenkään ristiriidassa silloisten konservatiivien kanssa.
Lähetä kommentti