maanantai 31. tammikuuta 2011

Perustuslaki II

Tänään on Pyhän Giovanni Boscon juhlapäivä. Suomi tarvitsisi, ja tulee tulevaisuudessa kipeämmin tarvitsemaan koulu- ja sivistyslaitoksensa uudistamista. Tai ehkä sen peruuttamista siihen järkevämpään tilaan, joka vallitsi ennen viimeisiä, yltiöpäisiä uudistuksia, joiden tavoite - vain lievästi karrikoiden - on ilmeisesti tehdä kaikista suomalaisista jonkinlaisia tieteen filosofian tohtoreita. Giovanni Boscosta voisi ottaa oppia. Suomea ei juuri voi verrata Yhdysvaltoihin, mutta Charles Murray on esittänyt aiheesta hyviä, yleispäteviä huomioita kolmiosaisessa artikkelisarjassaan, joten linkitän sen tähän, enkä itse väännä aiheesta enempää, koska se ei ole edes tämän postauksen aihe muuten kuin siinä mielessä, että koululaitos on monessa mielessä ihan perustava juttu.

Intelligence in the Classroom
What's Wrong with Vocational School?
Aztecs vs. Greeks

Varsinainen aihe on perustuslakiuudistus, jota rupesin pohtimaan Yrjön kommentin pohjalta. En itse oikein usko minkään poliittisen eliitin olemassaoloon. Ainakaan sellaista ei pitäisi olla demokratiassa. Eliittiä on jossain taidelaitoksissa, sivistyslaitoksissa, kirkoissa jne...yleensäkin periteisissä instituutioissa, joihin on aikojen saatossa muodostunut perinteinen hierarkia ja niissä ne tietenkin vaikuttavat omaa instituutiotaan palvellen. Valtio ei ole sellainen instituutio, vaan kansalaisten ja sellaisten instituutioiden hallinnollinen yhteenliittymä. Demokraattisen valtion hallinnossa ei pitäisi olla elitismiä lainkaan. Kutenkin nykyään voidaan puhua poliittisesta eliitistä ja heti ymmärretään mitä sillä tarkoitetaan. Se on huolestuttavaa.


Väitän, että Euroopan yhteisön tulevaisuus tulee kiteytymään kansallismielisyydestä käytävään kamppailuun. Kansallismielisyyttä on mahdoton tukahduttaa millään demokraattisilla keinoilla ja mikäli sitä yritetään joudutaan hivuttavaan kierteeseen, jossa pakkovaltaa hiljalleen voimistetaan erilaisiin hyviin syihin vedoten, kunnes ollaan samassa tilanteessa, kuin taannoinen Neuvostoliitto ja kaikki romahtaa. Jopa USA:ssa jossa ei voida puhua lähellekään samalla tavalla kansoista kuin Euroopassa liittovaltio on tavallaan kirous ja osavaltiot kokevat halua päättää asioistaan mahdollisimman itsenäisesti. Euroopassa, vaikka kansojen rajat ovat sumeat, valtioiden rajat ovat selkeästi jyrkempiä ja kielet erilaisia. Ei olemassa mitään keinoja millä kansalaiset saataisiin tuntemaan lojaalisuutta Euroopan yhteisöä kohtaan yli sen lojaalisuuden, jota he tuntevat kansallisvaltioitaan kohtaan. Sitä on turha millään valistuksen keinoin edes yrittää. Ja liittovaltio, jonka kansalaiset eivät ole sille lojaaleja, menettää tietysti kaiken sen minkä vuoksi se alunperin on pyrkinyt olemaan liittovaltio. Euroopan yhteisön olisikin järkevää rakentaa itseään vapaiden kansallisvaltioiden liitoksi.


Suomi ei tule tässäkään olemaan etujoukossa, vaan se tekee ratkaisut aina jälkijunassa. Se on ihan ok, mutta Suomen on järjetöntä tässä vaiheessa esittää mitään vanhentuvan Euroopan yhteisön etujoukkoon kuulumista. Perustuslakiuudistus, jossa Suomen EU-jäsenyys kirjataan perustuslakiin, on siis typerä. Ja sen lausumaton tavoite on se, että Suomen kansa ei saisi itsenäisesti ja demokraattisesti päättää siitä, kuuluuko Suomi Euroopan yhteisöön, mikä on jo enemmän kuin typeryyttä, koska se on Euroopalle tuhoisaa politiikkaa ainakin mikäli muut ottaisivat Suomen esimerkin vakavasti. Poliittinen "eliitti" joka on moisen perustuslainmuutoksen mestaroinut olisikin syytä vaihtaa vapaissa, demokraattisissa vaaleissa. Huhtikuussa se on mahdollista.

4 kommenttia:

Matias kirjoitti...

Kyllä kai useimmat Euroopan historian varteen otettavat poliittiset ajattelijat ovat olleet sitä mieltä, että poliittinen vapaus on mahdotonta, ellei ole jotakin itsetietoista poliittista eliittiä, aristokratiaa, joka vahtii ettei kukaan pysty nousemaan toisten yläpuolelle.

Poliittista vapautta ei voi jättää "kansan" varaan, koska tavallisia ihmisiä kiinnostaa vain oma elämä, eikä heillä ole aikaa ajatella yhteisten asioiden hoitamista. Toisaalta kansa välittömästi päätöksiä tekemässä on tunteen johdateltavissa.

Nykymallisen demokratian puolesta on loppujen lopuksi hirveän vähän argumentteja. Sen toteutumista kaikkialla länsimaissa voi selitellä sillä että iskulauseilla kuten "vapaus, veljeys ja tasa-arvo" voi voimakas tunteellinen vaikutus.

Koska kansa on niin helposti manipuloitavissa, demokratiassa poliittisen eliitin muodostavat ne, jotka osaavat parhaiten manipuloida ihmisten tunteita.

Veikkaat siis kuitenkin että veri on vettä sakeampaa, ja tositilanteessa poliittisiksi johtajiksi valikoituisivat ne, joiden odotetaan parhaiten edistävän kansakunnan asiaa.

Voi olla, että Euroopan kansat jokin päivä vapauttavat itsensä nykyisestä poliittisesta eliitistä, mutta ongelmaksi voi koitua vallankumouksen jälkeinen päivä, mitä sitten tehdään?

IDA kirjoitti...

No en kyllä lähde mistään universaalista vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ideasta. Ajattelen niin, että mikäli liberaali demokratia halutaan Euroopassa säilyttää se onnistuu vain vaalimalla nykyisiä kansallisvaltiota ja mahdollisesti vielä syvempääkin alueellista itsehallintoa.

Euroopan yhteisön roolina olisi olla lähinnä kauppa- ja sotilasliitto. Jenkkityylinen senaatti voisi vastata sen hallinnosta ja sillä voisi olla ehkä jonkinlainen presidentti. Europarlamenttia ei tarvittaisi ollenkaan.

Koko Euroopan mittakaavassa jos mennään yhtenäistä hallintoa luomaan, niin keisarikunta maakuntineen olisi sekin parempi kuin demokratia, joka ei missään mielessä pysty olemaan sellaisella alueella liberaali. Yhteinen kieli, yhteiset tavat ja tottumukset ynnä muu sellainen ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä liberaalin demokratian onnistumiselle. Euroopassa sellaisia ei ole ja sellaisten luominen olisi tietysti tuhoisaa koko eurooppalaiselle kulttuurille.

Imulippo kirjoitti...

Suomi tarvitsisi, ja tulee tulevaisuudessa kipeämmin tarvitsemaan koulu- ja sivistyslaitoksensa uudistamista.

Pidät tiedettä siis kuitenkin sivistyksenä, monista rienauksistasi huolimatta?

IDA kirjoitti...

"Pidät tiedettä siis kuitenkin sivistyksenä, monista rienauksistasi huolimatta?

En kai koskaan ole tieteitä rienannut? Mielestäni pikemminkin päinvastoin.

En ymmärrä mikä on niin sanottu tieteellinen maailmankuva. Mielestäni tiede on enemmän työtä kuin mikään maailmankatsomuksen tai maailmankuvan pohja. Toki se voi kyllä sitäkin rakentaa. Ja ateismi on tietysti mielestäni väärää ajattelua.