torstai 1. tammikuuta 2009

Systeemi

Löysin, pois heitettynä ja hylättynä, Unto Kupiaisen vanhan oppikoulun oppikirjan Suomen kirjallisuuden vaiheet. Näillä mennään. Oikeastaan olen jo alussa esitellyn kirjallisuuden lukenutkin läpi, mutta pitää lukea uudestaan.

Kupiaisen kirja on ollut jonkun oppikoulun seitsemännen luokan ( nykyään lukion eka, lyhyt matikka jne.. ) tytön oppikirjana. August Ahlqvistiä ( A. Oksanen ) esittelevään kohtaan on säkeen:

Äänisjärvi, Pohjanlahti
Auranrannat, Vienansuu,
siin' on Suomalainen mahti
jok' ei oo kenenkään muun.

viereen on lyijykynällä kommentoitu hyvällä käsialalla: "tupii or nottupii täts tö probleemi" Sivun 71 marginaali on täynnä tyyliteltyjä huutomerkkejä ja aivan sivun alakulmaan on kirjoitettu: "Voi ei! Kuolen kai jo voi ei pois!" Sivulla 93 oleva Eino Leinon kuva on vielä jaksettu kommentoida lakonisesti: Pulloposki!, mutta sen jälkeen tytön kommentit loppuvat ja kirja sisältää hänen osaltaan pelkkiä alleviivauksia. Mikä on vahinko.

3 kommenttia:

Ilkka kirjoitti...

Marilyn Monroe sanoisi tähän: Pu pum-pi-dum.

Haluaisin kyl kans laivalle hommiin näiden tekoälyjen parista. Eihän 36-vuotiaalle alanvaihto ole vielä mahdotona, eihän?

IDA kirjoitti...

Joo. Niin varmaan sanoisi :)

Aika perseestä nykyään on kaikkien pätevyyskirjojen kanssa. Itse päästin omani vanhoiksi ja nyt joutuu kurssien kautta uusimaan.

Muutenhan 36 on vielä juniori.

Jukka Aakula kirjoitti...

"Haluaisin kyl kans laivalle hommiin näiden tekoälyjen parista. Eihän 36-vuotiaalle alanvaihto ole vielä mahdotona, eihän?"

Kaikesta ikärasismipuheesta huolimatta voin taata että ei ole.

Alanvaihtoa auttaa kyllä aika paljon jos vanha ala ja uusi ala liittyy edes etäisesti toisiinsa.

Äänislinnasta - tuosta vanhasta suomalaisesta kaupungista...:

Minulla on 91 v. sukulainen joka ryhmänjohtajana johti etulinjassa omaa joukkoaan Äänislinnnan vapautuksessa. Ei hän asiasta ole minulle puhunut. Kuulin muualta. Mies oli sodassa ja armeijassa 6v. ja molemmat veljet kaatuivat, mutta hän ei ole antanut koskaan katkeruuden voittaa. Hän ei oikein muista enää mikä vuosikymmen on, mutta ystävällinen hän muistaa olla.