Oma, rakas Yleisradiomme esitti juuri äsken erittäin mielenkiintoisen dokumentin Solženitsynin Vankileirien saariston syntyhistoriasta. Kirjan kirjoittaminen ei aina ole helppoa.
Muutamalla virolaisella henkilöllä oli kirjan synnyssä tärkeä osa käsikirjoitusten osien piilottajina ja rauhallisen työskentelypaikan tarjoajina kirjailijalle. Suomalaiset kustantajat puolestaan kunnostautuivat kysymällä poliitikoilta lupaa saako kirjan julkaista ja kääntää. Suomalaisten poliitikkojen mielestä ei saanut, joten se jäi sitten Suomessa suomeksi kustantamatta. Tai oli jäädä, sillä pienkustantamo Kustannuspiste julkaisi Esa Adrianin ansiokkaan käännöksen viimeiset osat Suomessa.
Ellei internettiä olisi keksitty meillä olisi vieläkin 60-lukulaisten luoma kustannus- ja mediailmapiiri, joka ryömisi rähmällään aina sinne suntaan mistä vihelletään. Olisihan sellaistakin mukava huvittuneena seurata, mutta kelkasta pudonneiden, Tehtaankadun tiedottajien ei ehkä sentään pitäisi sotkea omaa hännänheilutteluaan Suomen kansaan ja sen historiaan.
1 kommentti:
Taannoisella Kokoomuksen keskustelupalstalla törmäsin termiin "punaporvari". Tämä entinen Uusi Suomi -paperilehden päätoimittaja taisi olla yksi esimerkki sellaisesta.
Lähetä kommentti