Suomalaisen poliittisen järjestelmän vahvuus on siinä, että maassa on jatkuva nousukausi ja huutava työvoimapula samaan aikaan, kun 40 000 nuorta kansalaista on syrjäytyneenä koulutuksen ja työelämän ulkopuolella ja peräti 95 000 noin yleisesti heikossa tilanteessa. Ammattikouluista valmistuneet eivät löydä työtä, vaikka koko julkinen sana jaksaa toitottaa putkimiehen elämän autuutta. Yleisradio uutisoi asiasta jo viime vuoden syksyllä ja siitä eteenpäin työvoimapula on vain pahentunut ja sen varjo peittää jo koko maan.
Valistuneesti ennustan, että ensi syksyn kunnallisvaalien valtakunnallisissa vaalikeskusteluissa paneudutaan otsa rypyssä nimenomaan aiheeseen: miten voimme vastata huutavaan työvoimapulaan? Asiaa pohtivat yhdessä niin keskusta, oikeisto kuin vasemmistokin. Vihreiden ehdotus avata työvoiman värväyspisteitä Afrikkaan tullee todennäköisesti pelastavana toimenpiteenä esille.
Itse annan keskusteluun panokseni ja toistan ehdotukseni, että kansalaisilla aletaan käymään päästökauppaa. Se on terve- ja selväjärkisempi, kuin yhdenkään työvoimapulasta höpisevän puheet. Itse asiassa jokainen poliitikko, joka jauhaa työvoimapulasta pitäisi siirtää syyntakeettomana pakkohoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti