Niin on

Lawrence Auster tekee hyvän huomion:

All these "conservative" celebrity intellectuals, whatever good they may do in their writings, are at their core indifferent or hostile to the white race, which means they are indifferent or hostile to the West. You cannot preserve your society, your civilization, if you denigrate the people, the race, that created that civilization and populated and led it through its entire history. No person who is anti-white or who is indifferent to the marginalization and dispossession of the white Western peoples can be a genuine conservative. I say this because, even if "conservatives" seek to preserve some conservative values, if they will not defend the white race and the historic white-majority character of the Western societies, then the West will be lost, along with all those other conservative values that the "conservatives" are defending. If people will not defend the West as a concrete, ethno-cultural entity that has a recognizable continuity with its past, then they are not defending the West, and they are not conservatives.

Tuossa häiritsee tietenkin se, että amerikkalaiseen tapaan Auster näkee eurooppalaisen kulttuurin yhtenä, läntisen valkoisen rodun luomana kulttuurina. Mikäli noin olisi, tai tuollainen näkemys leviäisi, se tietenkin merkitsisi samanlaista kuolemaa suomalaiselle kulttuurille, kuin Suomen - nykyään hulluina mielipuolina ajettu - monikulttuuristuminen tai islamisoituminen yleiseurooppalaiselle tasolle. Silti Austerin peruspointti on erittäin vahva.

Kulttuuri on nähtävä populaation kollektiivisena luomuksena. Siitä ei voi poimia osia, kuin kaupan hyllyltä ja järjestellä niitä uudestaan mieleisekseen ilman, että kulttuurin elinvoima ja yleensäkin käsitys siitä mitä kulttuuri ja sivistys ovat katoaa. Näkemys, että kulttuurin ovat luoneet taustastaan - rodustaan, kansastaan, ryhmästään, tai miten nyt halutaan sanoa - irralliset yksilöt on yksinkertaisesti väärä ja jopa tuhoisa. Se muuten myös on oikeastaan juuri popkulttuurinäkemys. Poppia voi aivan yhtä hyvin olla Leibnizin, Bachin ja Friedellin diggaileminen, kuin Harry Potterin, Madonnan ja Korkeajännityksen diggaileminen. Pirstoutunut diggaileminen kokonaiskäsityksen kustannuksella on keskeistä. Oleellinen ero popin ja asiallisemman näkemyksen välillä onkin tuossa näkemyserossa siitä miten kulttuurit on luotu ja mitä ne yleensäkin ovat.

Historian valossa vähän paradoksaalista sanoa, että nykyään konservatiivit näkevät kulttuurin "alhaalta ylös" - luomuksena ja liberaalit ( vasemmistolaiset ) "ylhäältä alas" - luomuksena. Mutta niin se vain on.