Amerikan vallankumous oli järkevien, työtä tekevien ihmisten vallankumous, joka synnytti suurimman runoutensa vasta jälkikäteen. Ranskan vallankumous oli hurmahenkinen ja täynnä innoittunutta visiointia ja sen suurin runous syntyi ennen varsinaista kumousta. Venäjän vallankumous ( kaappaus ) oli taas täynnä aikalaisrunoilijoita. He olivat noiden kolmen, suuren vallankumouksen runoilijoista ehkä parhaita, eivätkä parhaat heistä - tai edes ketkään, jotka vielä ansaitsevat huomion - olleet vallankumouksen puolella.
Iltarusko paloi loppuun,
sotapojat marssivat.
Äiti kuolinvuoteellansa
sanoi: - Pojaks pukeudu.
Koko meidän kirkas tiemme
pojilla on käsissään.
Pitemmälle sydäntään ei
pääse tyttö keveinkään!
Lauloi sotilaat ja mietti
äiti. Kuolinhetkeen asti
vuoteen pääty värähteli:
tanssijatar oli hän!
...Ja jos sydän revetessään
itse poistaa ompeleet,
tiedä: sydän päätä vaatii,
pää taas vaatii - kirvestä...
Marina Tsvetajeva Aila Meriluodon suomentamana.
Kiina taas on kokonaan eri juttu. Jopa suuri, surkea teurastaja Mao kirjoitteli itse eri tapahtumista runoja, jotka ovat ihan hyviä verrattuna vaikkapa Leninin todella surkeaan proosaan.
Noin vallankumoukset kai menevät :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti