Idiocracy

Sain vihdoin katsottua Mike Judgen filmin Idiocracy. Tuntuu todella kummalliselta, että 20th Century Fox hoiti elokuvan julkaisun niin kuin se sen hoisi, eli mainostamatta sitä millään tavoin ja laittamalla sen hiljaisesti ensi-iltaan vain muutamassa kaupungissa. Elokuva nimittäin on hyvä ja luulisi, että se olisi tuottanut ainakin mainoskustannukset komeasti takaisin. Toisaalta on vaikea uskoa sitäkään, että elokuvan idean pohjalla oleva älykkyyden periytyminen olisi niin kuuma peruna, että julkaisu olisi sen vuoksi jätetty pimentoon. Mitään USA:n rotu-, vähemmistö-, ja sukupuolitabuja filmi ei koettele, vaan on niiden suhteen aivan tasapuolinen ja piittaamaton. Ehkä sitten vain on niin, että suuren firman laskutikkumiehet osaavat laskea kannattaako elokuvaa mainostaa vai ei. Tiedä häntä.

Steve Sailer kuitenkin vittuillessaan listaa Idiocracyn viime vuoden parhaaksi dokumenttielokuvaksi. Jos ajattelee jenkkitelkkaria kipeine tosiTV-ohjelmineen ja pömpööseine smackdowneineen, tai muistaa vaikka brittien älyttömän Big Brother - kohun, johon otettiin kantaa pääministeritasolta asti, niin ehkä voi ajatella, että elokuva on kuin onkin dokumentti Anglosfäärin henkisestä tilasta. Ja ehkäpä vielä niin tarkka sellainen, että viattomia ihmisiä ei haluttu sillä järkyttää. Ainakin mitä uutisten kehitystä on seurannut niin tulevaisuuden Fox News näyttäisi filmin mukaan olevan juuri sitä, mitä kohden tässä ollaan kehittymässä.

Ylelle olisi tässä varmaan tilaisuus saada hyvä elokuva halvalla esitettäväksi. USA:sta se antaa sen verran karun kuvan, että YLE voisi sen esittäessään vihdoinkin antaa vapaapäivän sille toimittajaliiton jäsenelle, joka kirjoittaa YLE:n USA:ta käsittelevät uutiset. Ihmisparka onkin jo uurastanut stahanovilaisessa työputkessaan yhtäjaksoisesti inhimillisestikin katsoen aivan liian pitkään.