Tänään tuli täyteen kuusi viikkoa leikkauksesta. Eli nyt saisi ruveta kävelemään. Otin hieman ennakkoa ja aloin varata täyttä painoa jalan päälle jo maanantaina sekä liikkua yhden sauvan tuella. Yhdellä sauvalla kävely sujuukin hyvin, mutta ilman sauvoja ei vielä ihan. Meno ei ole aivan niin reipasta ja vauhdikasta kuin tässä klassisessa filmin pätkässä, mutta vähintäänkin yhtä vaappuvaa. Toisaalta myös asenteeltaan samanlaista optimismia henkivää kuitenkin.
Jussi Halla-ahon vieraskirjassa törmäsin jonkun esittämään ajatukseen, että Väinö Tannerin aikanaan esittämä näkökanta siitä kuinka Suomen hallituksen kokoonpanosta pitäisi päättää Suomessa, eikä Neuvostoliitossa olisi ollut populismia. Ehkä niinkin, tottahan se kuitenkin on. Joka tapauksessa mieleeni tuli, että pitäisi kirjoittaa kirja nimeltä 'Rakkauteni Lepikon torpan multiin, eli keskustaporvarilliset maanpetturit vuosilta 1945 - 2006.' Toisaalta tuollainen tekeminen olisi kyllä järkevintä ulkoistaa Kiinaan, koska edes jonkinlaisen kattavuuden saavuttaminen edellyttäisi varmaankin noin kymmentätuhatta, seitsemää pientä kääpiötäkin ahkerampaa kirjoittajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti