Edellisissä eurovaaleissa äänestysprosentti oli 40,3. Nyt ennakkoäänestys on kuulemma alkanut laiskemmin kuin silloin. Tämä on noloa, vaikka onkin tavallaan ymmärrettävää, että Euroopan parlamentti ei jaksa innostaa ihmisiä. Koko järjestelmä on sekava, hahmoton ja ennen kaikkea kaukainen. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä miten heidän äänensä mahdollisesti vaikuttaisi. Tästä huolimatta vaalit ovat erittäin tärkeät ja soisi ihmisten tällä kertaa olevan niistä kiinnostuneita.
Näissä vaaleissa on mahdollisuus siihen, että koko Euroopan Unionin linja muuttaa suuntaansa. Se taas vaikuttaa siihen millaista lainsäädäntöä sieltä tulee ja tällä hetkellä tilanne on se, pidettiin siitä tai ei, että suurin osa Suomen lainsäädännöstä tulee Euroopan Unionista. Näissä vaaleissa äänestäminen ei ole vain kapuloiden pistämistä rattaisiin tai väistämättömän hidastamisesta, vaan todellisen muutoksen mahdollisuus on selkeästi ilmassa. Siksi on sääli, että juuri ne, jotka suhtautuvat unioniin kriittisesti ovat laiskimpia äänestäjiä. Se, että Suomella on vain 13 edustajaa koko parlamentissa ei ole niin huono tilanne miltä se näyttää. Suomella on ministerineuvostossa oma paikkansa ja äänestystulos tulee vaikuttamaan myös ministerineuvoston toimintaan. Tällä hetkellä on oikeastaan vain kaksi tapaa vaikuttaa: joko äänestää unionin suunnan korjaamisen ja rakenteiden pienentämisen parantamisen puolesta, tai odottaa rauhassa unionin nykykehityksellä hajovan omaan mahdottomuuteensa. Joka tapauksessa on selvää, että Europan unioniin erittäin kriittisesti suhtautuvat voimat tulevat voittamaan näissä vaaleissa kautta koko Euroopan. Mikäli voitto on tarpeeksi suuri, muutos alkaa heti vaalien jälkeen, mikäli se ei ole tarpeeksi suuri jatkaa unioni hivuttavaa kitkutteluaan kohti täysin ylikansallista hallintoa, jossa kaukaiset ja kasvottomat byrokraatit päättävät eri maiden ja alueiden kohtaloista, eikä kukaan uskalla sanoa sitä yksinkertaista totuutta, että me emme tarvitse yhteistä taloutta.
Tämän blogin lukijoista kaikki varmaan äänestävät, joten mesoaminen on sinänsä turhaa. Itse äänestin perussuomalaisesti ja paikallisesti, mutta muutenkin voi äänestää, kunhan nyt äänestää.
Äänestämisen helpottamiseksi arvioin eri puolueiden ongelmat näissä vaaleissa. En väitäkään olevani arvioissani puolueeton, vaan olen perussuomalaisten puolella.
Kokoomus:
Ongelmana on se, että puolue on täysin väärässä ryhmässä. Jos Kokoomus olisi reaalipoltiikalleen uskollinen se jakaisi edustajansa ALDEN, sosialistien ja vihreiden kesken.
SDP:
Demarit yrittävät liittää kaikkien maiden työläiset yhteen ja luoda Eurooppaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa mikä on tietenkin täysin mahdotonta. Demarit pelaavat siis niin aatteellisesti kuin käytännössäkin ylikansallisen rahan piikkiin.
PS:
Sama ongelma kuin muillakin kansallismielisillä puolueilla. Koska EU on vielä luonteeltaan erittäin ylikansallinen ei yhteistyö kaikkien kansallismielisten puolueiden kanssa ainakaan näillä näkymin onnistu, mikä pienentää vaikutusmahdollisuuksia itse parlamentin käytännön työssä.
Vasemmistoliitto:
Sama kuin demareilla vielä paljon selvempänä. Odottavat kuitenkin ilmeisesti koko Euroopan käsittävää, sosialista vallankumousta mitä ei onneksi koskaan tapahdu.
Vihreät:
Vihreillä ei oikeastaan ole EU:n suhteen mitään ongelmia, vaan jatkaessaan nykykehitystään EU olisi heille lähes taivas, jos heillä olisi siellä vaikutusvaltaa. Vihreiden ongelma on huono ja väärä politiikka, joka ei tuo heille ainakaan demokratian kautta vaikutusvaltaa.
RKP:
Björn Månsson ja Jörn Donner ihmekaksikkona pimeyden voimia vastaan kertoo kaiken oleellisen. RKP:lla ei ole mitään ongelmia niin kauan, kuin löytyy tarpeeksi hihhuleita äänestämään sarjakuvahahmoja.
Kristillisdemokraatit:
KD:n ongelma on, että se on täysin oikeassa ryhmässä ja tekee sen mukaista politiikkaa, mutta tätä asiaa ei Suomessa oivalleta lainkaan.
Muutos2011:
Muutos on viemässä suoraa demokratiaa ylikansalliselle tasolle, mikä on huono juttu. Puolueen idea on jalo, mutta nykyisillä rakenteilla suora demokratia kaikkialle olisi tuhoisaa.
Piraattipuolue:
Puolueen perusidea on ymmärrettävä, mutta tuskin yksikään sen yleispoliittinen kannanotto. Ongelma on siis se, että tekijänoikeuksiin keskittyminen ei tuo ääniä ja muuten puolue taas vaikuttaa olevan haihattelun tasolla.
Itsenäisyyspuolue:
IPU:lla on fiksu puheenjohtaja, mutta taipumaton linja ilmiselvästi vetää puoleensa taipumattomia ihmisiä, jotka ovat kaikesta erimielisiä.
Köyhien asialla:
Tästä en osaa sanoa mitään. Varmasti tarpeellista olla köyhien asialla.
Sinivalkoinen rintama:
Ainakin yksi ongelma on rintaman kapeus. Sillä ei torjuta yhtään hyökkäystä, vaikka komentajan hahmo olisi kuinka innostava tahansa.
Noin. Siinä olivat puoluetasolla suomalaiset vaihtoehdot. Jos olisimme vain eurooppalaisia, mitä emme onneksi ainakaan vielä ole edes poliittisesti, äänestäisin tietenkin Fidesziä, jos osaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti