perjantai 23. huhtikuuta 2010

Enkelit ja demonit

Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta enkeleihin, eikä pahoinkaan henkiin. Kaikki kokemukseni puhuvat sen puolesta, että on käynnissä enkeleiden ja demonien maailmansota. Uskon, että näin on. Itse olen koko touhussa ehkä vain välittäjä, jonka pitäisi etsiä oikea suunta. Jokainen sanani, jokainen tekoni ja jokainen ajatukseni on vain yksi ase tuossa sodassa. Erittäin vaatimaton ilmapistoolin tussahdus syrjässä todellisilta rintamilta, mutta osallinen kuitenkin.

Ajatus voi olla hyvän tuoma, pahan tuoma tai oma. Olisi tärkeää erottaa nämä toisistaan. Niitä on kolme. On tärkeää havaita, että niitä on kolme, koska jo pelkästään kolmen käsittely binaarisesti luo periaatteellisen ongelman.

En uskalla edes puhua kakkosen neliöjuuresta. Valitsen suojeluspyhimyksekseni Ignatius Loyolan. Olen myös Ramones fan.

2 kommenttia:

Imulippo kirjoitti...

Jokainen, joka kannattaa vastauskonpuhdistusta ymmärtäen sen historiallisen painolastin, ei yksinkertaisesti voi olla järjissään, koska tällainen yksilö oman käsitykseni mukaan väistämättä kannattaa yhteisöllisyyttä yli yksilöllisyyden. Tavallaan, niin minäkin (= biologis-peräinen oman edun tavoittelu ilman sukupolvelta seuraavalle periytyviä sosiaalisia normeja johtaa väistämättä materialismiin ja edelleen hedonismiin eli helvettiin), mutta viime kädessä yksilöllisyys on yhteiskunnan kustannustehokkuuden kannalta tärkeämpi ominaisuus kuin yhteisöllisyys. Yksilöllä, yhteisön perusyksiköllä, ei voi olettaa olevan motivaatiota työskennellä yhteisön hyväksi jos työn hedelmästä ei saa itse nauttia.

IDA kirjoitti...

Kustannustehokkuus on Saatanan juoni. Kaikki, muutoksen puolesta puhuvat ovat piruja ja Saatanan palveluksessa. Olin itse yksi heistä. Lopun elämääni aion pyytää anteeksi.