lauantai 17. huhtikuuta 2010

Kerettiläisyys

"Hereetikot olivat häilyviä, epävakaita, varautuneita ja vilpillisiä; he olivat aina liehittelemässä maallista virkavaltaa, eivätkä olleet koskaan yksimielisiä paitsi virkavaltaan turvautuessaan

Ja maallinen virkavalta tähtäsi aina sopimuksiin, yritti torjua näkymättömän näkyvistä ja korvasi uskon tarkoituksenmukaisuudella",

totesi John Henry Newman 1800-luvun puolessa välissä ja näki yhteyden aikansa tapahtumien ja noiden 400-luvun tapahtumien välillä. Kannattaisi ehkä pohtia onko tuo nähtävissä tänäänkin, ainakin jos kirkkopolitiikka nyt sattuu kiinnostamaan.

2 kommenttia:

Sarsila kirjoitti...

Terve Ida. Olen tuosta haeretici-lausunnosta pitkälti eri mieltä. Ainakin Roomassa virallinen kirkko liittoutui virkavallan kanssa harhaoppisten likvidoimiseksi. Olkoon vaikka Augustinus esimerkkinä, häpeäksi hänelle ja koko oikeaoppisuudestaan vakuuttuneelle kirkolle ja mm. keisari Konstantinokselle.

IDA kirjoitti...

Terve!

Saattaa olla. Myönnän, että en ole perehtynyt asiaan syvällisemmin. Ainoastaan tuon Newmanin sanojen kautta oikeastaan. Kirkkohistoriaan(kin) pitäisi tietysti tutustua paremmin.

Käsittääkseni kyseessä oli kamppailu areiolaisuutta vastaan. Ja Newman tarkastelee sitä lähinnä kristillisten dogmien puolustamisen kautta ottamatta niin huomioon kuka varsinaisesti lopulta teloi ketä. Eli areiolaiset olisivat opillisesti nojanneet maallisiin viranomaisiin.

Koko juttu, josta siteeraus on, viittaa alkukirkon aikaan ennen suurta skismaa ja yrittää selvittää anglikaanisen opin aidoksi katoliseksi opiksi.

Augustinuksesta en sanoisi pahaa sanaa, pyhimys kun on ;)