Kampanjaa

Ajattelin lähteä vaaleihin seuraavalla motolla: "Jumalahan nämä asiat lopulta päättää, mutta jostain syystä minulle on annettu vapaus huudella sinne väliin."

Nyt, kun ehdokkuudet alkavat olla paketissa, pitäisi keksiä jotain. Yllättävän vaikeaa on kehitellä teemoja nimenomaan paikallisista asioista, joista niitä pitäisi kehitellä. Pitäisi esimerkiksi keksiä mitä kirjoittelisi yleisönosastoille. Tiedostan aika hyvin puutteet palveluissa, mutta toisaalta tiedostan myös sen, että mitään ei tapahdu, elleivät ihmiset itse ota vastuuta sen toteuttamisesta. Olin eilen mukana tilaisuudessa, jossa Kotkan Ympäristöseura vaati terveysasemien säilyttämistä. He olivat keränneet yli 14 000 ihmisen nimilistan vaatimusta tukevaan adressiin. Tavoite on mitä kannatettavin, mutta milläs säilytät ellei ole rahaa? Ja rahan puute ilmeni taas mitä karmivammilla tavalla Kotkan kaupungin papereista, joita tuon tilaisuuden jälkeen ensimmäistä kertaa selailin. Numerot kertovat aina aika paljon. Jos 14 000 allekirjoittaa olisi heittänyt kympin kolehtiin se tekisi 140 000 €oohhia. Se ei ole kaupungin konkurssissa paljon, mutta pääsisi silläkin alkuun.

Tällaisten asioiden toteaminen tuskin on kuitenkaan vaaleissa vetävää. Meillä on kylässä hevostalli ja sellaista yritystoimintaa haluan kaikin tavoin tukea. Mielelläni näkisin myös taloissa enemmän eläimiä ja enemmän peltoa, jota käytetään muuhun kuin polttorehun tuottamiseen turhuuden markkinoille. Myönnän avoimesti, että rakastan vanhaa maailmaa, jossa oli hevosia, lehmiä, sikoja, lampaita, sekä kissoja ja koiria ja jossa leipää tehtiin kotona viljasta. Toisaalta tiedän myös, että nykymaailma on tehokkaampi ja suo antejaan suuremmalle osalle ihmisistä, kuin vanha maailma. Yritän tasapainoilla. Jos äänestätte minua, lupaan suhtautua kaikkiin päätettäväksi tuleviin asioihin vakavasti ja taloudelliset realiteetit huomioiden.