"Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat"

eli, lyhyt, kronologisesti etenevä, fiktiivinen tarina paikallispolitiikasta eräässä valtiossa.

Taiteilija/yrittäjä X käy suljetulla sivulla omalle alakulttuurilleen tyypillisiä verkkokeskusteluja. Tekstit sivulla ovat juuri niin keskivertomauttomia, kuin kyseisessä alakulttuurissa yleensäkin. Muutaman kuukauden kuluttua puolueen paikallisosasto Y suostuttelee X:n lähtemään ehdokkaaksi paikallisvaaleihin, koska X on aivan järkityyppi. X suostuu. Samana päivänä, kun ehdokaslista jätetään vaalilautakunnalle valtakunnallinen televisio- ja radioyhtiö julkaisee mauttomimpia ja törkeimpiä otteita X:n suljetulta sivustolta ja esittää ne julkisesti hänen poliittisina mielipiteinään. X on lievästi sanottuna järkyttynyt tilanteesta ja haluaa luopua koko ehdokkuudesta, joka ei hänellä mikään ykkösprioriteetti ollutkaan. Tilannetta tutkitaan ja Y:ssä ollaan vahvasti siinä näkemyksessä, että ehdokkuuksia ei yksinkertaisesti enää voi perua, miltä maan vaalilakia lukiessa myös selkeästi näyttää. Päätetään siis jatkaa yhtä skandaalia rikkaampana.

Viimeisenä päivänä, jona vaalilautakunnan edellyttämät korjaukset ehdokkaiden tietoihin voidaan tehdä julkaisee paikallislehti jutun, jonka mukaan ehdokkuuden voikin vielä perua. Y:ssä asiaa selvitetään lakimieheltä. Hänen mukaansa tilanne on kimurantti, mutta suurella todennäköisyydellä ehdokkaan ja listan yhteisellä sopimuksella ehdokkuus olisi peruttavissa. Aikaa olisi pari tuntia, joten porukkaa ei kuitenkaan saada kasaan ja Y:ssä on myös henkilöitä, joiden mielestä on moraalisesti arveluttavaa uhrata menestyksen tai imagon vuoksi ihmisiä, jotka eivät oikeastaan ole tehneet mitään väärää, ellei koko X:n edustamaa alakulttuuria, jota myös valtiollinen televisio- ja radiokanava ajoittain suosii, pidetä vääränä. Asian siis annetaan olla. Samana iltana valtiollinen televisio- ja radioyhtiö välittää ulkomaille uutisen, jossa kerrotaan maan vaaleissa ehdolla olevan ihmisen, joka kannattaa ihmisten ampumista, raiskaamista ja polttamista.

Mitään moraalia tällaisissa tarinoissa ei tietenkään voi olla, mutta ainahan sitä tällaista fiktiota lukiessa miettii voiko olla kollektiivista mielisairautta, vai toimiiko valtiollinen televisio- ja radiokanava enemmän poliittisin, kuin journalistisin perustein. Onneksi todellisuus tietojen mukaan ei ole fiktiota.

Todettakoon varmuuden vuoksi, että otsikko on kyseisessä fiktiivisessä maassa suositun ja palkitun popkappaleen nimi. Tarinan X ei kuitenkaan edustanut kyseistä alakulttuuria.