Seurakuntalainen referoi mielenkiintoisia näkemyksiä, kuinka euroaluetta tulisi joko supistaa tai jakaa.
Johtuuko eurokriisi jakautumisesta katolisiin ja protestantteihin.
Aiemminkin, muistaakseni joskus toistakymmentä vuotta sitten, on tullut sanottua, että euro ei tule toimimaan koska alue koostuu talouskulttuureiltaan niin erilaisista maista ja on mukavaa, että asiantuntijoidenkin joukossa on samanlaisia mielipiteitä. Tuo jako uskonnon pohjalta on kuitenkin pohjimmiltaan väärä. Entä jos Baijeri ja muut Saksan katoliset alueet, Itävalta, Hollannin katolilaiset, Flanders, Italian pohjoisosat, Kroatia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Puola muodostaisivat oman talousalueensa ja omisivat euron sen valuutaksi? Vaikka protestanttinen työetiikka hieno asia onkin, niin se tuskin riittäisi silloin pitämään vahvana protestanttisten alueiden omaa euroa varsinkaan, jos Norja, Tanska ja Ruotsi pitäisivät edelleen omat valuuttansa ja pysyisivät sen ulkopuolella. Eli vaikka tuossa ideassa on pohjaa, niin pitäisi ehkä vain puhua rauhallisesti jakamisesta pohjoiseen ja eteläiseen alueeseen, eikä vedellä rajoja uskonnon mukaan, sekä ehkä tehdä vielä jakoja näiden etelän ja pohjoisen sisälläkin. Tosin se olisi tietenkin paluuta vanhaan ja tuskin voimme palata niihin nälän, ruton ja lukutaidottomuuden pimeisiin aikoihin, jolloin oli vielä oli Saksan markan ja Ranskan frangin ja Hollannin guldenin kaltaisia valuuttoja.
Oman näkemykseni - jonka olen omaksunut Romano Prodilta - mukaan alkuperäisten EEC-maiden pitäisi muodostaa oma liittovaltionsa, jonka kanssa muut Euroopan maat tekisivät kahdenkeskisiä sopimuksia. Liitovaltion valuutta olisi euro ja muut voisivat sitoa valuuttansa siihen, tai olla sitomatta. Melkeinpä väitän, että näin euro olisi maailmanvaluuttanakin vahvempi.
2 kommenttia:
Protestanttisen työetiikan myyteistä kirjoittaa John Starke. Hän kritisoi Matthew Hutsonin New York Timesiin kirjoittamaa artikkelia, jossa tämä väittää protestanttisen työetiikan olevan johdettavissa Kalvinin ajatuksesta että menestys (työelämässä) olisi pelastuksen merkki.
Starke puolestaan argumentoi, että protestanttinen työetiikka on ymmärrettävissä vain yksin uskosta tapahtuvan vanhurskauttamisen seurauksena, eli uskovan reaktiona vanhurskauttamiseen.
Voisi äkkiä ajatellen olla, jos ajattelisi niin, että "yksin uskosta" vähentäisi tekojen pohtimista ja vapauttaisi tekemään.
Tämä tietysti toisinpäin olisi niin, että katolisissa maissa pyrittäisiin taloudessakin tekemään enemmän hyveellisiä tekoja ja välttämään paheellisia, mutta siltä ei nyt kyllä vaikuta :D
Kiitos linkistä. Täytyy tutustua tarkemmin. Vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta sivustolta.
Lähetä kommentti