perjantai 15. heinäkuuta 2011

Liberaali II


Liberaalius on eräänlaista tiukkaa puritaanisuutta, jossa ihmisten moraalinen vastuu ulkoistetaan jollekin massojen valitsemalle syntipukille. Otetaan nyt vaikka neljä tapausta politiikan piiristä ( näitähän riittäisi muualtakin ): Ilkka Kanervan tekstiviestit, Rosa Meriläisen pilvenpoltto, Matti Vanhasen seurustelu ja Teuvo Hakkaraisen kännit. Kaikki asioita, jotka yleisellä tasolla ovat melko merkityksettömiä, mutta silti liberaali ja vapaamielinen julkisuus on jaksanut jauhaa niistä jonkinlaisen moraalisen kiihkon vallassa aivan uskomattomalla tavalla. Konservatiivinen tapa tietenkin olisi yksinkertaisesti tuomita holtiton seksikäyttäytyminen ja holtiton huumeiden kanssa pelaaminen yleisellä tasolla, ilman mitään nimenomaisia esimerkkejä, jolloin vastuu asioista olisi jokaisella yksilöllä itsellään.

Onkin ilmeisesti niin, että nimenomaan liberaali mielenlaatu on perustaltaan, niin sanotusti, kyttäävä.

6 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Narraat.

IDA kirjoitti...

Enkä narraa.

Asia tietysti ansaitsisi laajemman pohdinnan, mutta mikäs kiire tässä?

Tiedemies kirjoitti...

Meillä on tässä sellainen ongelma, että "konservatiivi" kuvailee aina oman käsityksensä siitä, miten asiat pitäisi olla ja esittää sen kontrastina "liberaalin" suhtautumisen ikäänkuin se, mistä "konservatiivi" ei pidä olisi automaattisesti "liberaalia".

Todellisuudessa noissa ilmiöissä on kyse siitä, että kun kaikki eivät ole konservatiiveja, niin häpeähuntua ei voi vetää automaattisesti Kanervojen ja Meriläisten tekojen ylle. Ja toisaalta, kun kaikki eivät ole liberaaleja, heidän tekemisensä on sitten skandaali.

IDA kirjoitti...

Ensimmäinen kappale pätee täysin, jos vaihdetaan konservatiivin ja liberaalin paikkaa. :) Tosin ehkä noinkin.

Itse kyllä näkisin sen, että yksityisestä on tullut poliittista laajemminkin liberaalin yhteiskunnan ongelmana.

Tiedemies kirjoitti...

Yksityisen ja poliittisen rajanvedon ongelma on dynaaminen. Jos kaikilla olisi sama käsitys yhteiskunnasta, tällaista ongelmaa ei olisi. Ongelma ei noissa esimerkeissä (Kanerva, Meriläinen, Hakkarainen, Vanhanen) ole siinä, miten itse tekemiseen suhtaudutaan, vaan siinä, että se suhtautuminen on tuotu jonkun muun riitakapulaksi.

Syytät tästä liberaaleja, minä voisin syyttää tästä konservatiiveja, mutta tosiasiassa kyse on siitä, että a) konservatiivit paheksuvat noita b) liberaalit tekevät noista viihdettä. Tästä syntyy mm. se poliittinen jännite, joka pakotti Kanervan eroamaan.

Jos konservatiivit saisivat päättää, noista ei kirjoitettaisi, jos liberaalit saisivat päättää, noita ei paheksuttaisi. Koska jokainen ihminen on jossain määrin konservatiivinen ja jossain määrin liberaali, osa ihmisistä nauraa, osa kauhistelee. Soppaa sekoittaa toki sekin, että Hakkaraisen känneihin tai Meriläisen pilvenpolttoon suhtaudutaan puoluerajojen mukaan.

Itse paheksun Meriläistä, mutta en pilvenpoltosta, vaan sen tyrkyttämisestä julkisuuteen. Kaikki tietävät, että (melkein) kaikki vihreät pilveä polttavat, tai ovat joskus polttaneet. Big deal. Samaan tapaan, kaikki tietävät Persut juopoiksi. :)

IDA kirjoitti...

On se varmasti noinkin. Asiaa pitäisi käsitellä laajemmin.

Itselläni on kuitenkin sellainen vahva mutu, että julkinen ( julkea ) liberaali yhteiskunta sallii kaiken esittävän ja poseeraavan friikkiyden, mutta saadessaan käsiinsä aidon friikin se ei tunne mitään armoa. Konservatiivinen yhteiskunta taas hillitsisi yleistä julkeutta, mutta toisaalta suhtautuisi säädyllisesti yksilöiden friikkiyksiin.