Äärikristityn muistiinpanoja

Termi äärikristitty on tullut kieleemme käsittääkseni noin vuosi- pari sitten rakkaan Yleisradiomme toimesta. Yleisradion keskeisiä sivistystehtäviä on vaalia suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria, joten termillä voisi olettaa olevan jonkinlaisen merkityksen. En vain parhaalla tahdollakaan keksi mikä se on.

Ehkä, koska suurin osa kristityistä ei juurikaan käy kirkossa, äärikristitty voisi olla kirkossa käyvä kristitty. Messuhan on koko kristinuskon ydin, josta uskon totuudet leviävät sekä laidoille, että ääriin. Käymällä siis säännöllisesti messuissa äärikristillisyyden voisi löytää lähimmästä kirkosta. Sehän on muutenkin suositeltavin ja ehkä ainoa oikea tapa tutustua kristinuskoon. Huolimatta tietyistä muodollisista- ja opillisista eroista - jotka toki ovat tärkeitä - luterilainen ja katolinen messu ovat käytännössä samat. Ne koostuvat samoista osista, etenevät samassa järjestyksessä ja toistavat samoja totuuksia eläen kirkkovuoden mukana niin, että lukukappaleet, vuoropsalmit, evankeliumitekstit ja esirukousaiheet vaihtelevat. Toki myös saarnat, mutta ne ovat papin opetusta vain. Ortodoksinenkaan liturgia ei tästä oleellisesti poikkea. Ongelma on vain se, että äärissä ja laidoilla pitäisi olla jonkinlaisia ääri-ihmisiäkin, mutta ei niitä kirkoissa juuri tapaa. Vaikka olisikin hienoa olla äärikristitty, niin epäilen, että rakas Yleisradiomme ei siis kuitenkaan tarkoita äärikristillisyydellä kirkossa käymistä.

Kirkkojen ulkopuolelle jäävät niin sanotut vapaat suunnat. Tunnen niitä vain muutaman tutun kautta ja mikäli he ovat äärikristittyjä, niin äärikristitty tarkoittaa kai lähinnä työ- ja perhe-elämässä tasaisen hyvin menestynyttä, porvarillista henkilöä. Vapaiden suuntien tilaisuuksissa en ole koskaan käynyt. Olen joskus nähnyt niitä televisiosta ohimennen ja niiden meininki kaatamisineen ja huutamisineen on luonteenlaadulleni vierasta. Toisaalta, koska ohjelmat, joissa niitä olen nähnyt, ovat olleet rakkaan Yleisradiomme tuottamia, ei ole mitään syytä uskoa, että ne kuvaisivat noitä tilaisuuksia mitenkään puolueettoman todenmukaisesti. Tiedä siis häntä. Mikäli kansankoulussa opetettu, ikuinen YYA-sopimus olisi vielä voimassa, niin äärikristitty olisi tietysti helppo paikallistaa vapaista suunnista: hän olisi Leo Meller, joka vei salaa propagandaa Neuvostoliittoon ja astui näin törkeästi veljesten Kekkonen ja Karjalainen - jotka todellakin olivat keskustaa, eivätkä mitään laitaa - varpaille. Olen aikani kuluksi kuunnellut Melleriin melko voimakkaasti henkilöityvän Patmos -lähetyssäätiön radio-ohjelmia, joita heillä on laaja arkisto. Itse kyllä kavahdan aika paljonkin Mellerin itsensä apokalyptisia selityksiä, mutta toisaalta järjestön tuottamat ohjelmat ovat muuten laadukkaita. Esimerkiksi Pasi Turuselle ja Petri Mäkilälle, jotka toimittavat kristillistä kenttää kohtuullisen laaja-alaisesti ja puolueettomasti käsittelevää Ristitulta - ohjelmaa ammattitaidolla ja hyvällä huumorillakin, olisi varmasti käyttöä myös rakkaassa Yleisradiossamme.

Patmoksen ohjelmissa on asiantuntijavieraan aina silloin tällöin Juha Ahvio. Hän kommentoi äärikristillisyyttä Norjan tragedian valossa Uudessa Suomessa. Ja sinänsä hyvin kommentoikin. Kuitenkin, jos Norjan joukkomurhaaja olisi äärikristitty, kuten Yleisradiomme myös väittää, niin se olisi sinänsä ikävää sillä en voisi olla äärikristitty, koska äärikristillisyys ei olisi kristillisyyttä ollenkaan. Kristillisyyteen ei nimittäin kuulu se, että poliittinen johto perustaisi yhteisen, yleisen ja katolisen kirkon, jonka tehtävinä olisi vain kutsua ristiretkeläisiä sotaan ja tuottaa poliittista propagandaa totalitaarisen valtion tarpeisiin. Moiseen löytää helpommin polkuja vaikkapa niin, että Yleisradion toimittajat tarkistavat omat jäsenkirjansa ja suuntaavat tutkivan journalisminsa niiden osoittamiin suuntiin.

Mutta, etsivä löytää, joten ei ole mitään syytä vaipua apatiaan. Ehkä äärikristillisyyden olemus tästä hiljalleen selkenee, vaikka rakas Yleisradiomme sitä ei kykenekään määrittelemään.