Vera Izrailit analysoi kokemuksiaan tapansa mukaan ansiokkaasti. Tämä: "...the kind of nationalists who are into ethnic romanticism are usually considered somewhat insane in civilized countries,..." selittää kyllä aika paljon. Nehän pitävät minua mielipuolena, eikä siinä mitään sen kummempaa olekaan.
No joo. Lueskelin juuri uudestaan Neuvostoliiton hajoamisen ja entisen Jugoslavian tapahtumien innoittaman nationalismitutkimuksen yhtä helmeä, Robert McKimin ja Jeff McMahanin kokoamaa, keskustelevaa artikkelisarjaa Morality of Nationalism. Jotkut kirjan tutkijoista tosiaan pitävät monikultturismia nationalismin jatkeena ja tavallaan hyvänä nationalismina. Minusta tuossa hyvyydessä on kyseessä aika paha väärinkäsitys. Monikultturismi nimenomaan korostaa Veran mainitsemaa nationalismin etnisromanttista puolta, joka tietysti on juonteena mukana kaikissa nationalismeissa. Valtiollinen nationalismi, joka keskittyy kansallisvaltioiden hallintaan kuitenkin tasapainottaa tuota juonnetta, eikä päästä sitä nousemaan keskeiseksi, koska paine sen luonnottomalle vahvistamiselle puuttuu. Olennainen juju on siinä, että kansan pitää olla hallinnollinen yksikkö, jonka yläpuolelle ei rakenneta mitään kansan tahdon vastaisia, kansainvälisiä järjestelmiä, eikä toisaalta taas pilkota kansaakaan miksikään toistensa kanssa kilpaileviksi heimoiksi tai klaaneiksi.
Monikultturismin idea tuntuu olevan, että pyörä pitää hajottaa, jotta päästäisiin keksimään sitä uudelleen. Nykyinen monikulttuurinen tutkimus näyttää uusimpina ideoinaan tuottavan käsitystä, että eri etnisten ryhmien pitääkin antaa eristäytyä toisistaan valtion sisällä, mutta valtion pitää rakentaa ryhmien välille siltoja, joiden kautta ne voivat kohdata toisiaan. Idea on täysin pässi, koska noita siltoja voi aivan hyvin rakentaa myös kansallisvaltioiden rajojen yli. Tulevaisuudessa monikulttuuriset valtiot, mikäli niitä nyt edes onnistutaan rakentamaan, tulevatkin taas hajoamaan kansallisvaltioiksi, eikä se luonnollisestikaan tule tapahtumaan ilman väkivaltaa.
On tietysti osittain etnisromanttista sanoa, että Suomen pitäisi nyt vain olla se mikä se jo on/oli, eli suomalaisten kansallisvaltio, mutta se on myös järkevää, eikä suinkaan mielipuolista ;)
4 kommenttia:
Mielenkiintoista. Et ole mielestäni koskaan kuulostanut mitenkään erityisen etnisromanttiselta.
Etnisromanttisuudella tarkoitan nationalismin perustamista etniseen ryhmään eikä kansaan, ja geeniperimän suurta korostamista. Sitä näkee Suomessa aika harvoin muiden kuin mokuilijoiden keskuudessa.
En varmaan olekaan sellainen. Aika viaton kansanrunouden ystävä loppujen lopuksi ;)
Pitäisi joskus määritellä kunnolla näitä käsitteitä. Geeniperimä on minusta yksi kansaa määrittelevä tekijä, mutta ei suinkaan ainoa, eikä mitenkään sillä tavoin täysin poissulkeva, että kansaan ei voisi kuulua ilman pitkää, historiallista sukulinjaakin.
Täytyy vielä ehkä selventää, että ensimmäinen kappale oli - tai ainakin yritti olla - huumoria.
Rotuopit eivät Suomessa ole koskaan olleet erityisen suosittuja, koska ruotsalaisissa eugeniikkatutkimuksissa suomalaiset esitettiin alempana rotuna. Pahnanpohjimmaisena olivat saamelaiset.
terveisin
nimimerkki
"Mongolien päivä stadionilla"
Lähetä kommentti