Paras suomalainen runoilija, jopa parempi kuin dr. Doctor, on Martti Haavio, joka kirjoitti suhteellisen suppean ja helposti luettavan runotuotantonsa nimellä P. Mustapää. Suosittelen tutustumaan.
P. Mustapää kirjoittaa...
Vihaa emme tunteneet, me rakastimme vain,
ja siksi vaellamme me maassa vainajain.
Äitien laulun tähden, neitojen lempeäin,
ja kotilieden tähden marssimme surmaa päin.
Järvien, metsäin tähden, ja viljapeltojen,
ja kylän kirkon tähden kuolimme taistellen.
Kaaduimme isiemme muistain kunniaa.
Suo meille siunauksesi, Suomi, synnyinmaa!
...ja luo tuossa aika täydellisen kuvan siitä mitä on tapahtunut sen eteen, että olemme nyt tässä ja siitä mitä meidän pitäisi nyt siksi tehdä. Joka muuta väittää, se puhuu paskaa.
2 kommenttia:
; )
Kuin kaksi marjaa, Kolme pientä eroa kuitenkin;
-Toinen on hyvä, synkkä ja kuollut.
-Toinen taas on, optimisti ja elossa.
http://palanutsulake.blogspot.com/2007/05/keski-ikisen-haikea-haiku.html
No ei Mustapää niin synkkä ole. Tuo oli heti sotien jälkeen kirjoitetusta kokoelmasta Jäähyväiset Arkadialle.
Yritin kirjoitella pitkää juttua kuinka ottaa päähän sellainen suhtautuminen historiaan jossa ollaan tiukasti puolueellisia ja nykyihmiset ovat olevinaan punaisia tai valkoista, tai natseja tai liittoutuneita jne...En sitten jaksanut, kun muistin tuon ja kopsasin sen tuohon.
Lähetä kommentti