Modernille ajallemme on annettava sekin tunnustus, että lievät liikuntarajoitteet eivät mitenkään estä vallankumouksen tekemistä. Kävin siis piirtämässä äänestyslappuun numeron kaksi niin kauniilla ja hieman vanhanaikaisella käsialalla kuin vain osasin. Äänestyspaikalla oli sellainen tungos, että jos tässä asiassa luottaisin massojen viisauteen, kuten monissa muissa asioissa luotankin, olisin voinut jättää kokonaan äänestämättä. Tässä asiassa kuitenkin täytyy itse olla osana massaa. Eihän asioista muuten mitään tule.
Sitä paitsi täällä Kymissä vallankumouksen tekeminen on helppoa. Jos olisin vaikkapa Vantaalta olisin joutunut kirjoittamaan kaksi numeroa, tosin ne helpoimmat ja merkitsevimmät, eli ykkösen ja nollan, mutta kuitenkin. Helsinkiläisenä, herra minua siltä varjele, olisi pitänyt piirtää jo kolme kokonaista numeroa. Maalla asumisessa siis on eittämättömät puolensa ja mitä lähemmäs keskusta periferiasta tullaan sitä vaikeammaksi asiat muuttuvat. Helsinkiläisille äänestäjille voikin siis vain toivottaa voimia ja kestävyyttä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti tehdä tänään se, minkä joka tapauksessa joutuisi tekemään huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti