Jussi Halla-ahon vieraskirjan kautta löytyi mielenkiintoinen keskustelu, johon on vaikea asemoitua minkään nimikkeen alle. Jos pitäisi, niin olisin sitten traditionaalinen relativisti. Se merkitsisi jotain sellaista, että universaalisuutta on vain luonnontieteissä ja moraalit ovat partikulaarisia, mutta niiden on syytä olla partikulaarisia nimenomaan fyysisessä todellisuudessa. Rajan pysyvä ylittäminen merkitsee pakkoa omaksua uusi moraali, rajan väliaikainen ylittäminen sitä, että paikallista moraalia on kunnioitettava. Valistus saa tapahtua omalla painollaan partikulaaristen moraalien sisällä luonnontieteiden auttamatta levitessä paikasta toiseen.
Keskustelusta kuitenkin johtaa linkki ehkä mielipuolisimmille sivuille, joihin olen pitkään aikaan törmännyt. European Story ja Timothy Garton Ashin alustus sellaisen luomiseksi, on sulaa hulluutta kaikkein tyylikkäimmillään. Itse keskustelussa myös Stuart Simin puheenvuoro edustaa tuota samaa sössöä. Nämä tyypit todella luulevat, että he voivat kirjoittaa kirjoittamalla historian suuren tarinan ja luoda sillä tavoin uuden eurooppalaisen identiteetin. Vaatimattomammat poliitikot sentään tyytyivät lippuun ja kansallislauluun, joilla voivat taustoittaa omia seremonioitaan. Omalta osaltani haluankin antaa vaatimattoman panokseni suureen eurooppalaiseen tarinaan ja todeta mikä sen seuraava luvun otsikko väistämättä tulee olemaan: Euroopan ihmiset syvällä kusessa onnettoman älymystönsä vuoksi.
Vaikka välillä vaikuttaa siltä, että Monty Python olikin englantilainen asiaohjelma, joka muualla maailmassa on käsitetty väärin huumoriksi, niin yllättäen Englannista löytyy vielä nykyisinkin viisaita ihmisiä. Ainakin tämä yksi Theodore Dalrymplen lisäksi. Kannattaa tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti